AJANKOHTAISTA, YLEINEN |

Blogi: Kaiken vaivan arvoista

Aikuistuvien lasten isä, Pekka, huokaa helpotuksesta. Aamut ovat nyt helpompia kuin pienten lasten isänä. Mutta onneksi nekin vaikeatkin aamut olivat.

Kun sinä aamuna Pekka sulki päiväkodin oven ja istahti auton rattiin, hän huokaisi itsekseen ”En jaksa enää!” Vaimo oli taas ollut monta päivää työmatkalla. Pekka oli valvonut yön kuunnellen lasten yskimistä. Kun toisen yskä taukosi, toisen alkoi. Aamulla olivat kaikki väsyneitä ja kiukkuisia. Luvassa oli pakkaspäivä, mutta toinen lapsista kieltäytyi laittamasta sukkahousuja jalkaan. Kun Pekka yritti laittaa niitä väkisin, lapsi rimpuili ja vaate meni mutkalle. Ja kaikki oli entistäkin huonommin.

Toinen lapsi taas halusi olla tänään Peppi Pitkätossu. Hän veti kaikki sukat kaapin hyllyltä alas eikä osannut päättää, mitkä kaksi eriväristä sukkaa laittaisi tänään jalkaansa. Vaikutusyritykset saivat lapsen entistäkin päättämättömäksi.

Aikaa kului. Näytti siltä, että tänäänkään Pekka ei ehdi ajoissa töihin. Siellä odottaisi taas esimies näin ei voi jatkua -ilmeineen.

Tuosta aamusta on aikaa 15 vuotta.

Sen jälkeen on ollut monenlaisia aamuja, iltoja, päiviä ja öitä. Hyviä ja huonoja. Niin ilon kyyneliä lasten onnistumisista kuin kauhunkin väristyksiä, kun Pekka on saanut keskellä yötä soiton nuorten selviämisasemalta: ”Tulkaa hakemaan tokkurainen lapsenne kotiin!”. Suurin osa hetkistä on hautautunut peruselämän massaan. Niistä ei ole jäänyt mitään erityistä jälkeä.

Kun Pekka tänä aamuna käveli rauhallisen aamukahvittelun jälkeen töihin, hän palautti mieleensä eilisen illan hyvän mielen tunteen. Hän oli katsellut TV:tä aikuistuvan lapsensa kanssa. (Toinen lapsi on jo muuttanut pois kotoa.) Molempia nauratti, kun studioraati perkasi ihmisten lähettämiä huolia ja yritti ratkaista, mitkä asia ovat huolestumisen arvoisia.

Pekka totesi mielessään, että huomisesta aamusta ei vielä tiedä, mutta sopii olettaa, että siitäkin selvitään.

Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. (Fil. 4:8)

Teksti: Tiina Makkonen

Lue lisää

Arjen voimasanoja -blogi
Blogi: Kun toinen lähtee