KOHTAAMISIA, YLEINEN |

Blogi: Tyttövoimaa lukutaidosta

Luin ensimmäisen kokonaisen kirjan ollessani 7-vuotias. Se oli Pekka Töpöhäntä jotakin. Kirjan nimeä ja sisältöä paremmin mieleeni jäi lukemisen kokemus: ihan itse luin! Olin oppinut tavaamaan 5-vuotiaana. Äidillä oli tapana jättää keittiön pöydälle lappuja: SYÖ LEI-PÄ, JUO MAI-TO. Äiti oli opettaja — ja minä innokas oppija.

Vähitellen osasin lukea lyhyitä tekstejä suoraan. Perheen kuopuksena odotin kovasti, että pääsisin kouluun, jota vanhemmat sisarukset olivat käyneet jo monta vuotta. Peruskoulu otti ensi askeliaan, ja suomalaisen yhteiskunnan peruspilareihin kuului tasa-arvon ihanne. Ei tullut mieleenkään, että veljeni lähtiessä kouluun minun ja sisareni olisi täytynyt jäädä kotiin virkkaamaan. Oli itsestään selvää, että tytöt saavat samat mahdollisuudet.

Silloin 70-luvulla saimme myös kuulla, että Afrikan lapsilla on nälkä. Se oli samalla vetoomus kouluruoan puolesta: — Syö lautanen tyhjäksi; sinulla on mitä syödä! Vaikka vertailua käytettiin joskus aavistuksen manipuloivasti, oli se myös tehokas muistutus omasta hyvinvoinnistamme lihakastikkeiden ja Trip-pillimehujen keskellä. Luulisin, että kaikkien ikätoverieni mieleen ovat syöpyneet kuvat riutuneista Afrikan lapsista, joiden suurien, tyhjänä katsovien silmien ympärillä parveilivat kärpäset, joita he liian heikkoina eivät jaksaneet enää hätyytellä pois.

Mitä mahtaa kuulua ikäisilleni afrikkalaissisarille nyt? Niille, jotka selvisivät lapsuudesta hengissä. Aika varmaa on, että moni tyttö ei päässyt itseni lailla kouluun. Kaksi kolmasosaa maailman 750 miljoonasta lukutaidottomasta on naisia, ja suurinta lukutaidottomuus on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Vuonna 2017 moni nainen esimerkiksi Malawissa painaa edelleen virallisiin papereihin oman sormenjälkensä. Naista hävettää. Jälki paperissa on stigma. Ilman luku- ja kirjoitustaitoa hän on arjessaan myös toisten jatkuvan avun varassa. Samaan aikaan kun itse sain vahvistaa lukutaitoani ja ymmärrystä maailmasta suomalaisen koulun turvin, itäafrikkalainen tyttö kantoi vettä, teki peltotöitä ja meni nuorena, ellei lapsena, naimisiin, tahtoi tai ei.

Tänään 11.10. vietetään YK:n kansainvälistä tyttöjen päivää. Se muistuttaa, että tytöillä on oikeus päättää omasta elämästään sekä saada yhtäläinen oikeus koulutukseen ja yhteiseen päätöksentekoon. Päivä nostaa esiin myös tyttöjen voiman ja mahdollisuudet.

Vaikka Suomessakaan kaikki ei ole täydellistä, tyttöjen ja naisten asema meillä on silti maailmanlaajuisesti erinomainen. Hyvinvoinnissa ja koulutuksessa saimme lahjan, nyt on meidän vuoromme jakaa hyvää eteenpäin.

Toivon, että kansainvälisenä tyttöjen päivänä muistettaisiin erityisesti lukutaidon merkitys. Luku- ja kirjoitustaidon varaan rakentuu kaikki muu koulutus ja kehitys. Parasta on opettaa myös äidit lukemaan, sillä he ohjaavat lapsensa kouluun. Kun tyttövoimasta kasvaa naisenergiaa, seuraa työtä, terveyttä ja tasa-arvoa, joista hyötyy koko yhteisö.

Teksti: Terhi Huovari

Pipliaseurojen Lukutaitoa naisille Arfikassa -ohjelman avulla 20 000 tyttöä ja naista oppii lukemaan. Lue lisää: Uusi lukutaito-ohjelma Itä-Afrikkaan