AJANKOHTAISTA, RAAMATTUMIETISKELY |

Emmauksen tiellä

Samana päivänä oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka. He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä…
(Luuk 24:13–35)

Minä Emmauksen tiellä

Voisiko Emmauksen tie olla aivan tavallinen arkipäivä, tämä päivä ja ihmiset, jotka tänään kohtaan, kyselen itseltäni.

Lähden Emmauksen tielle koleana keskiviikkopäivänä. Minulla on työmatka kaupunkiin. Ennen lähtöäni luen tekstin Emmauksen tien kulkijoista. Kenessä näen Kristuksen kasvot tänään? Kuka opettaa minulle jotain olennaista? Päätän siunata ajatuksissani ja rukouksissani kaikkia vastaantulijoita.

Tie rautatieasemalle on hiljainen. Aamuisen kävelijän sauvat kopisevat asfalttiin. Siunatkoon Jumala sinun päiväsi. Asemalle kertyy ihmisiä. Perhe keskustelee kovaäänisesti ja lapsia komennellaan. Siunatkoon teitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Junan ravintolavaunussa mies puhuu puhelimeen ja sopii kokousaikoja. Äiti tulee pientä tyttöä kantaen. Tyttö opettelee syömään perunasosetta. Siunausta.

Luen aamun viestit kännykästäni. Ystäväni on kriisissä parisuhteessaan, toinen meinaa väsyä lasten hoitamiseen, kolmas on ollut ajatuksissani koko eilisen päivän. Pyydän siunausta. Nämä ihmiset tietävät, että rukoilen heidän puolestaan.

Rastatukkainen nuori mies työntää lastenvaunuja asemalaiturilla. Joukko pitkätukkaisia poikia kantaa suuria soittimia ja rokki soi kovalla äänellä. Teinitytöt kävelevät pinkeissä farkuissaan koko kadun leveydeltä. Toppatakkiin pukeutunut ikäihminen työntää rollaattoriaan. Jokainen heistä on keskellä omaa elämäänsä. Siunaan heitä.

Haalareihin ja huomioliiveihin sonnustautuneet miehet korjaavat mainosteippauksia. Siunausta. Nuori kerjäläisnainen on polvistunut kadulle. Voi, kerjäläiset ovat minun heikko kohtani. En osaa suhtautua heihin. Vaivaannun ja kävelen ohi. Rukoilen siunausta, mutta riittääkö se?

Lounaskeiton äärellä ihailen kaupunkimaisemaa, viereisessä pöydässä kolme rouvaa nauttii leivoskahveja. Siunausta. Kännykkäni piippaa rohkaisevaa viestiä ystävältäni. Yllättäen tapaan ihmisen, joka sanoo tuntevansa minut. Meillä on hyvä keskustelu, kiitos seurasta ja siunausta.

Lisää vastaantulijoita. Ihmisiä elämänsä kriisissä, ihmisiä elämänsä arjessa. Minun Emmauksen tieni on aivan tavallinen työpäivä. Yhteisen ehtoollisen saa korvata salaattirasia, jonka vien iltamyöhään naapuriin yksinhuoltajaäidille.

Millainen on sinun Emmauksen tiesi tänään? Lähde matkaan. Katso, keitä tapaat. Huomaatko, miten toisia siunatessasi, tulet itsekin siunatuksi?

Teksti: Päivi Aikasalo

Lisätietoja

Teksti on osa Elämä pyhiinvaelluksena -mietiskelymateriaalia. Elämä pyhiinvaelluksena on Suomen Pipliaseuran, Hiljaisuuden ystävien ja PyhiinvaellusTampere-hankkeen yhteinen reformaation merkkivuoden materiaali. Lue tästä koko materiaali: Elämä pyhiinvaelluksena.

Elämää pyhiivaelluksena -etusivulle.

Elämä pyhiinvaelluksena -tekstejä julkaistaan vuoden 2017 Piplia-lehdissä.