Toivoa kaikkensa kadottaneille

02/11/2010 15:20

– Nyt on minun vuoroni kertoa tarinani. Nimeni on Akilu Yohannes ja asun Addis Abebassa, Etiopiassa. Avioiduin ensimmäisen kerran vuonna 1998. Saimme viettää vaimoni kanssa neljä ihanaa vuotta yhdessä, kunnes hän sairastui parantumattomasti ja kuoli.

– Huomasin ihmisten kuiskailevan selkäni takana. Minulta tiedusteltiin hämmentävän usein omaa terveyttäni. Mietin, oliko minussa jokin vialla? Eräänä päivänä lankomies tuli luokseni. ”Akilu, oletko testauttanut itsesi? Tiesitkö, että vaimosi kuoli aidsiin?” Järkytyin tiedosta. Samalla ymmärsin syyn ihmisten kummalliseen käytökseen. Lankoni kertoi, että vaimoni oli tiennyt olevansa hiv-positiivinen jo naimisiin mennessämme.

 

– Kävin testeissä. Minulla ei ollut ketään, jonka kanssa puhua peloistani. Nukkumatta silmäystäkään odotin tuloksia kolme, tuhansilta vuosilta tuntuvaa päivää. Maailmani romahti, kun lääkäri ilmoitti minunkin kantavan hiv-virusta. Tunsin itseni täysin toivottomaksi. Mihin menisin? Pitäisikö minun muuttaa toiselle paikkakunnalle, jossa kukaan ei tuntisi minua?

 

– Työpaikalla uskouduin pomolleni toivoen, että hän pitää asiani salassa. Vakuutin olevani yhtä työkykyinen kuin ennenkin. Esimieheni ei uskonut minua, vaan antoi lopputilin. Siitä lähtien koin olevani muukalainen, meninpä minne hyvänsä. Myös ystävät hylkäsivät minut.

 

– Ihmeitä tapahtuu. En koskaan unohda päivää, josta tuli elämäni käännekohta. Kadulla katseeni osui sattumalta isoon seinäjulisteeseen ortodoksikirkon toimiston seinässä: ”Missä on tämän päivän laupias samarialainen?” Astuin toimistoon, jossa minulle kerrottiin Etiopian Pipliaseuran Laupias samarialainen -ohjelmasta, ja kutsuttiin mukaan. Uteliaani menin kolmen päivän kurssille. Löysin tukea, tietoa ja toivon, joka minulta oli kadonnut. Kurssin myötä sain tulevaisuuteni takaisin. Myöhemmin minusta tuli myös ”Rakkautta kaikille” -järjestön perustajajäsen. Järjestöömme kuuluu nyt 300 jäsentä, jotka kaikki ovat hiv-positiivisia. Pipliaseuran antaman koulutuksen turvin järjestämme Laupias samarialainen -työpajoja Addis Abebassa sekä tarjoamme vertaistukea kaikille sitä tarvitseville. Yritämme myös hankkia esim. ompelukoneita ihmisille, jotka ovat työttöminä.

 

– Olen avioitunut uudelleen ja meillä on vaimoni kanssa pieni lapsi. Iloitsen siitä, että voin itse rohkaista toisia, antaa toivoa heille, jotka kokevat kadottaneensa kaiken.  

 

Teksti: Etiopian Pipliaseura/Satu Toukkari

« Takaisin