Ajatuksia pääsiäisen lähestyessä

 

 

Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? (Matt. 27: 46)

 

Keskellä hiljaisuutta katse kääntyy menneeseen. Läsnä ovat niin hyvät ja rakkaat asiat kuin myös se, mitä et halua nähdä tai muistaa. Muistosi eivät ole vain historiaa, vaan myös läsnä olevaa todellisuutta, joka elää ja vaikuttaa sinussa, myös silloin, kun et sitä tahtoisi. Hyvä muisto tuo hymyn kasvoille vielä vuosien kuluttua. Vaikea muisto elää syvällä mielesi sopukoissa. Mieleen palaavat myös elämän tyhjät kohdat, sanat, jotka jäivät sanomatta ja teot, jotka jäivät tekemättä.

 

Jeesuksen ristin edessä sinun on mahdollista nähdä itsestäsi myös se, mitä et halua kenenkään toisen näkevän. Kuitenkin, totuuden katsominen silmästä silmään tuo vapauden.

 

Enkeli sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta.
Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' " (Matt. 28: 1-7)

 

Jeesus kuoli ja Jumala herätti hänet. Elämänsä viimeisellä hetkellä Jeesus koki täydellisen toivottomuuden ja hylätyksi tulemisen, ettei kenenkään enää tarvitsisi jäädä muistojensa vangiksi kulkemaan yksin.

 

1 Herra, sinuun minä turvaan.
Älä milloinkaan hylkää minua.
2 Sinä olet vanhurskas,
pelasta minut, vapahda minut!
Kuule minun pyyntöni ja auta minua.
3 Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta.
Sinä, joka tahdot pelastaa minut,
sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani.
(Ps.71: 1-3)

 

Raamatuntekstien ja taiteilija Annukka Laineen maalausten kera voi hiljentyä
pääsiäisen sanoman äärellä. www.paasiaisvaellus.fi