Burundi

Burundin hiv-hanke on osa Afrikan pipliaseurojen Laupias samarialainen -hiv-ohjelmaa. Burundin ja Suomen Pipliaseurat ovat tehneet yhteistyötä hiv-hankkeessa vuodesta 2009.

Hiv-koulutus haastaa ajattelemaan ja synnyttää halun muutokseen

Koulutuksen jälkeen pyysin heti naapuriltani anteeksi syrjivää käytöstäni.

Haluan opettaa muillekin, kuinka suojautua virukselta.

Laupias samarialainen koulutusmateriaalin kautta löysin tavan kertoa hi-viruksesta lapsilleni.

Nämä kommentit on kerätty Laupias samarialainen -hiv-koulutustilaisuuksista eri puolilta Burundia. Koulutuksiin osallistuneet ihmiset kertovat arvostavansa erityisesti vuorovaikutteista materiaalia, joka yhdistää asiatietoa ja Raamatun tekstejä. Materiaali on saatavilla Burundin molemmilla virallisilla kielillä, kirundiksi ja ranskaksi. Pipliaseurojen Laupias samarialainen -hiv-ohjelma muuttaa näkyvästi yhteisöjen dynamiikkaa: jokaisella on sama ihmisarvo, kantoi hän sitten hi-virusta tai ei.

Burundin Pipliaseura pyrkii vahvistamaan yhteistyötään niin kirkkojen johdon kuin paikallisseurakuntienkin kanssa. Kirkkoja kannustetaan lisäämään taloudellista tukeaan diakoniaan ja Laupias samarialainen -hiv-koulutusmateriaalien hankintaan. Syrjivä käyttäytyminen kirkoissa ja seurakunnissa onkin vähentynyt.  Mukana olevat vapaaehtoiset seurakuntalaiset ja pastorit ovat tuloksista innostuneita. Edelleen on kuitenkin myös niitä paikalliskirkkoja ja seurakuntia, joiden johtajien mielestä hiv ja aids ei kosketa niitä tai niiden jäseniä.

Burundissa hanketta kehitetään edelleen huomiomaan paremmin maaseudun väestöä ja vammaisryhmiä. Käytännön haasteita ovat mm. lukutaidottomuus, virtalähteiden puute ja vammaisryhmien erityistarpeet. Niinpä kehitteillä on audiomuotoisia ja erityisesti näkövammaisille räätälöityjä materiaaleja.

Hiv-työtä kristillisestä arvopohjasta tinkimättä

Burundin Pipliaseuran pääsihteeri Marjorie Niyungeko toivoo, että Laupias samarialainen -hiv-hanke tavoittaisi ensimmäisenä kirkon johtajat. Näin siksi, että seurakuntalaisten asenteet ja käyttäytyminen seuraavat usein suoraan pappien puheita. Jos pastori saarnaa välttämään hi-virusta kantavan ihmisen seuraa, näin tapahtuu myös käytännössä. Marjorie Niyungeko siteeraa kirkkojen suoria pyyntöjä Pipliaseuralle: Tulkaa ja auttakaa meitä löytämään strategia, jonka kautta voimme tehdä hiv-työtä ilman, että joudumme tinkimään kristillisestä sanomastamme.

Marjorie Niyungeko uskoo Laupias samarialainen hiv-koulutusten voimaan:

Ihmiset voivat muuttaa mielensä muutamassa päivässä. He ymmärtävät, että saattavat itsekin kantaa hi-virusta – vaikka ovatkin kristittyjä –  ja lähteä testauttamaan itsensä.

Burundin Pipliaseuran pääsihteeri Marjorie Niyungeko.

Burundin Pipliaseuran pääsihteeri Marjorie Niyungeko.

Minulla on vain nämä kädet

Katso video siitä, miten arjen laupiaat samarialaiset tukevat Burundin jälleenrakennusta.

 

Tietoa Burundista
Hiv ja aids Burundissa
  • väkiluku 8,7 miljoonaa
  • odotettu elinikä: naiset 61 vuotta, miehet 58 vuotta

Burundi on pieni maa keskellä Afrikkaa, Tansanian ja Kongon demokraattisen tasavallan välissä. Maan vientituotteita ovat pääasiassa kahvi ja tee. Ilmaston takia maanviljelys Burundissa on haastavaa. Silti yli 90 % väestöstä elää maataloudesta.

Moni muistaa Ruandan kansanmurhat, jossa kaksi alun perin samaa etnistä perimää edustavat heimot, hutut ja tutsit, taistelivat verisesti keskenään. Hutujen ja tutsien konflikti johti myös Burundissa yli 300 000 uhria vaatineeseen sisällissotaan (1993-2005). Pitkittyneen sotatilan takia maa on pahasti alikehittynyt: YK:n vähiten kehittyneiden maiden listalla Burundi on neljäs. Taisteluiden jälkeistä paluumuuttoa voidaan kuitenkin pitää onnistumistarinana, sillä sodan loputtua yli 0,5 miljoonaa burundilaista pakolaista on palannut takaisin kotiseudulleen.

Elämäni ei mennytkään raiteiltaan

Leski Marie Niyuhire

Olen leski. Mieheni kuoli kymmenen vuotta sitten. Hänen kuolinsyynsä oli epäselvä, mutta en välittänyt mennä testeihin, vaikka olin kuullut monelta suunnalta testauksen tärkeydestä. Sitten minut kutsuttiin koulutukseen, joka järjestettiin omassa seurakunnassani. Kolmen päivän työskentelyssä minua kosketti erityisesti videolta näkemäni Susanin tarina. Ymmärsin, että vaikka minun todettaisiin kantavan hi-virusta, voisin elää hyvää elämää ja olla laupias samarialainen lähimmäisilleni. Saatuani helmikuussa 2012 tietää testin positiivisen tuloksen, olin valmistautunut, eikä elämäni mennyt raiteiltaan. Liityin hiv-positiivisten tukiryhmään ja sain lääkityksen. En kärsi stigmatisoinnista, ja puhun nyt avoimesti sairaudestani.

Contacts_MFA_09_UMlausekeFIrgb