Norsunluurannikko

Norsunluurannikon hiv-hanke on osa Afrikan pipliaseurojen Laupias samarialainen -hiv-ohjelmaa.  Norsunluurannikon ja Suomen Pipliaseurat ovat tehneet yhteistyötä hiv-hankkeessa vuodesta 2008.

Yhteistyötä ja kotivierailuja

Norsunluurannikko oli 1980-luvulle Länsi-Afrikan menestyjä. Siitä lähtien se on kuitenkin kärsinyt poliittisesta epävakaudesta. Norsunluurannikon Pipliaseura on kuitenkin sitoutumattomuutensa ansiosta pystynyt tekemään työtään vuosikymmenestä toiseen. Tällä hetkellä heikentynyt turvallisuus- ja taloustilanne sekä sisäinen muuttoliike vaikeuttavat työtä Norsunluurannikolla.

Laupias samarialainen -hiv-hankkeen myötä norsunluurannikkolaisten osallistuminen hiv-testeihin on lisääntynyt, syrjintä vähentynyt ja avoimuus kasvanut. Seurakunnat ovat entistä valmiimpia yhteistyöhön yli kirkkokuntarajojen.

Norsunluurannikon Pipliaseura on kehittänyt hiv-hankkeeseen kotivierailukoseptin, jonka myötä hiv-koulutusta tarjotaan myös astetta henkilökohtaisemmalla tasolla. Myös vapaaehtoisien koulutukseen halutaan panostaa. Materiaalit kolmelle paikalliskielelle ovat valmistuneet, neljäs on työn alla. Tavoitteena on  parantaa erityisesti gender-valtavirtaistamista ja eri vammaisryhmien huomioonottamista hankkeessa.

Työntekijätkin leimautuvat

Norsunluurannikon Pipliaseuran henkilökunta on hyvin sitoutunut hankkeeseen. Vuoden 2010 presidentinvaaleja seurannut kriisi oli kiivaimmillaan vuoden 2011 alkupuoliskolla. Tuollloin hiv-koordinaattori Gedeon Ahossia Konan totesi Theodore Rooseveltia lainaten:

Teemme mitä voimme, sillä mitä meillä on, siellä missä olemme. Oli tilanne mikä tahansa, sopeutamme toimia tilanteen vaatimalla tavalla ja jatkamme, kunnes se on täysin mahdotonta.

Norsunluurannikon Pipliaseuran hiv-koordinaattori Gedeon Ahossia Konan.

Norsunluurannikon Pipliaseuran hiv-koordinaattori Gedeon Ahossia Konan.

Hiv-työtä tekevät leimautuvat myös itse. Koska virukseen liittyvä häpeä ja stigma on suuri, monet ajattelevat hiv-työtä tekevien olevan hiv-positiivisia itsekin. Cécilé Koffi kertoo vanhempiensa aikanaan kehottaneen häntä luopumaan hiv-vapaaehtoistyöstään juuri stigman takia. Koffi ei kuitenkaan luovuttanut ja jatkaa tänäkin päivänä kouluttamista, nyt Norsunluurannikon Pipliaseuran vakituisena hanketyöntekijänä.

Tietoa Norsunluurannikosta
HIV JA AIDS NORSUNLUURANNIKOLLA
  • väkiluku 21,9 miljoonaa
  • odotettu elinikä: naiset 58 vuotta, miehet 56 vuotta

Ennen eurooppalaisten saapumista Norsunluurannikon alueella oli useita valtioita, mm. Gyaaman ja Kongin valtakunta. Vuonna 1844 Norsunluurannikosta tuli Ranskan protektioraatti ja vuonna 1893 sen virallinen alusmaa. Maa itsenäistyi vuonna 1960.

Norsunluurannikon virallinen kieli on ranska, mutta lisäksi maassa puhutaan yli 60 paikalliskieltä. Kolme suurinta uskontokuntaa ovat islam, kristinusko ja perinteinen animismi. Maassa on 10 kansallispuistoa, josta Taïn kansallispuiston trooppisessa aarniometsässä elää mm. kääpiövirtahepoja. Kuivan kauden aikana harmattan, Saharasta puhaltava kuiva tuuli, yltää lähes koko maahan.

Itsenäistymistä seuranneet neljä vuosikymmentä olivat suhteellisen kehityksen ja vaurauden aikaa. Norsunluurannikko oli Länsi-Afrikan talousmahti. 1980-luvulta lähtien talousvaikeudet ja poliittiset levottomuudet ovat kuitenkin hidastaneet ja taannuttaneet maan kehitystä. Sisällissodan  ja poliittisten kriisien seurauksena maassa on ollut aika ajoin runsasta muuttoliikettä ja lisääntynyttä seksuaalista väkivaltaa.

 

Voin muslimina osallistua kristillispohjaiseen kerhotoimintaan

Miriam Zabren tarina Norsunluurannikolta

Abidjanissa Norsunluurannikolla asuva 16-vuotias Miriam Zabre on yksi nuorille tarkoitetun Kanna vastuusi -kerhon vastuuhenkilöistä. Huivista Miriamin tunnistaa muslimiksi. Islam ei ole Miriamin tai hänen vanhempiensa mielestä este osallistua toimintaan, jossa seksuaalisuuteen ja hiviin liittyviä kysymyksiä käsitellään kristilliseltä arvopohjalta. Päinvastoin. Miriamin mukaan Kanna vastuusi -kerhon toiminta johdattelee uskontoja yhdistäviin tavoitteisiin: hyviin, tulevaisuutta kannatteleviin päätöksiin sekä oman kehon ja toisten ihmisten kunnioittamiseen.

Miriam esittelee Kanna vastuusi -materiaalia innokkaasti. Materiaalivihkonen sisältää kysymyksiä ja tehtäviä, joita kerhon kokoontumisissa pohditaan yhdessä ja erikseen. Tulisiko meidän tuomita hiv-tartunnan saanut lähimmäinen? Kuinka hiv oikeasti tarttuu? Välillä vastauksista ollaan eri mieltä ja silloin keskustelu käy vilkkaana. Erityisesti naisten ja miesten rooleihin liittyvät pohdinnat kiinnostavat nuoria, sillä esimerkkejä löytyy jokaisen arjesta ja omista kokemuksista.

Miriam haaveilee lääkärin ammatista. Ei siis ihme, että ujosti hymyilevä nuori nainen innostuu keskustelemaan ystäviensä kanssa hi-virukseen ja aidsiin liittyvistä kysymyksistä usein myös kerhoajan päätyttyä.

Contacts_MFA_09_UMlausekeFIrgb