AJANKOHTAISTA |

Osaako sokea henkilö laulaa? Asennemuutos mahdollistaa ja luo uutta

”Olet ihana”, sanoo nainen hymyillen ja ojentaa kättään. Hymyilen takaisin ja puristan naisen kättä. Hän kertoo ystävästään, jolla on vammainen perheenjäsen ja jonka elämä on hyvin vaikeaa. Olen hetki sitten saanut päätökseen lyhyen koulutuksen vammaisuudesta Ruandan Pipliaseuran hiv-työn aktiiveille ja hiv-työstä kiinnostuneille.

Vammaisuuteen liittyy paljon tabuja ja ilmeisimmin nainen koki aiheen käsittelyn helpottavaksi. Ruandan ohella muistelen muutaman vuoden takaista vierailuani burundilaiseen näkövammaisten lasten ja nuorten kouluun. Olimme kokoontuneet opettajien ja oppilaiden kanssa koulun pihanurmelle. Vaihdoimme tervehdyksiä ja kerroimme kollegani kanssa Suomesta. Oppilaat istuivat ja kuuntelivat hiljaa. Sitten mainitsin, että Suomessa on 8 000 näkövammaista. Ilmapiiri sähköistyi välittömästi, lapset puhkesivat puhelemaan ja hymyilivät leveästi. He eivät olekaan yksin, kaukaisessa maassa on myös näkövammaisia. Samalla matkalla eräs burundilainen kertoi minulle yllättyneensä näkövammaisesta kuoron jäsenestä. Hän oli luullut, etteivät näkövammaiset henkilöt pysty laulamaan.

He pystyvät ihan kaikkeen!

Norsunluurannikon Pipliaseuran työntekijä Gedeon Ahossia Konan on oppinut näkemään vammaisten henkilöiden osaamisen ja kyvyt työnsä kautta. Maan Laupias samarialainen -hiv-hanketta on pyritty parin viime vuoden aikana systemaattisesti muuttamaan niin, että myös vammaiset henkilöt voivat osallistua. Henkilökuntaa on koulutettu ja ohjattu, ja paikallisia vammaisjärjestöjä on kutsuttu mukaan. Marraskuussa 2015 oli hiv-koulutus, jossa mukana oli näkö- ja liikuntavammaisia, albiinoja ja kuuroja.

sokeat

Kirous ja synnin taakka

Suhtautuminen hiv-positiivisiin ja vammaisiin henkilöihin Afrikassa on usein samankaltaista. Hiviin ja vammaisuuteen liittyy ennakkoluuloja ja myyttejä ja ihmisiä leimataan ja syrjitään. Tiedonpuute on osa ongelmaa, mutta suurin haaste ovat asenteet. Vammaisten henkilöiden riski saada hiv-tartunta on suuri tiedonpuutteen, syrjinnän, seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan takia. Vammaisten asema kehitysmaissa on usein vaikea.

Vammaisuuden syitä ei tunneta ja usein vammaisen lapsen syntymää selitetään läheisten pahoilla teoilla, kirouksen aiheuttamana tai jumalien, myös Jumalan, rangaistuksena. Vain 2 % vammaisista lapsista pääsee kouluun. Vammaisia perheenjäseniä voidaan hävetä ja piilotella. Vammaisen henkilön erilaiset taidot eivät pääse kehittymään. Vamman ajatellaan aiheuttavan monialaista toimintakyvyttömyyttä.

 Asenneongelma koskee koko maailmaa

Vammaisuudesta hiv-tematiikan yhteydessä tiedetään varsin vähän, sillä tutkimuksia ei juuri ole. Olemassa olevan tiedon perusteella YK:n hiv- ja aids-ohjelma arvioi vuonna 2009, että kuurojen
ja heikkokuuloisten parissa hiv-tartunnat ovat samalla tai jopa korkeammalla tasolla kuin muun väestön. Uusi maailmanlaajuinen aids-strategia vuosille 2016–2021 tunnustaa vammaiset
henkilöt yhtenä riskiryhmänä, muttei muuten juuri huomioi heitä. Vammaiset henkilöt unohdetaan usein hiv- ja aids-työssä sekä strategisella että käytännön tasolla.

Kehitysmaissa vammaisia henkilöitä on väestöstä keskimäärin 15 % eli merkittävä joukko. Vammaisjärjestöt ovat pitkään tehneet vaikutus- ja valistustyötä, jotta vammaiset henkilöt huomioitaisiin kaikessa kehitysyhteistyössä. Tässä suomalaiset vammaisjärjestöt ovat olleet uranuurtajia maailmanlaajuisesti. Suomen kehityspolitiikassa ihmisoikeudet on pyritty huomioimaan jo vuosia, mutta vammaisten oikeuksien osalta käytännön toteutukseen on vielä matkaa.

sokea

Suomen Pipliaseura tarttui haasteeseen hiv-työssä

Alkaessaan vuonna 2004 Laupias samarialainen -hiv-ohjelma ei erikseen huomioi vammaisia henkilöitä. Siten se heijastelee aikansa asenneilmapiiriä. Suomen Pipliaseura liittyi hiv-ohjelmaan vuonna 2008, ja seuran kehitysyhteistyössä ensimmäiset askeleet vammaisten huomioimiseksi otettiin vuonna 2011. Seuran kehitysyhteistyössä mukana
oleva henkilöstö on luonut yhteyksiä suomalaisiin vammaisjärjestöihin, hankkinut tietoa ja kouluttautunut. Vammaiskumppanuus ry:n kanssa on tehty hankekohtaiset konsulttisopimukset koulutusta ja laadun varmistamista varten. Nyt vammaisia henkilöitä on aktiivisesti mukana Burundin ja Norsunluurannikon hiv-hankkeissa, päivitettävissä materiaaleissa huomioidaan vammaiset henkilöt ja koulutusta on järjestetty kaikille hiv-ohjelmassa mukana oleville maille. Tavoite on, että jokainen voi yhdenvertaisesti osallistua ja hyötyä hiv-ohjelmasta.

Suomen Pipliaseuran afrikkalaiset kumppaniseurat ovat olleet halukkaita ja innostuneita syvempään muutokseen. Niillä on myös aiempaa kokemusta mm. pistekirjoitusraamattujen tuottamisesta ja yhteyksiä näkövammaisten ja kuurojen kouluihin. Matka vammaisten henkilöiden huomioimiseen kaikilla tasoilla on tietysti pitkä, ja paljon työtä ja oppimista on vielä edessä. Mahdollisuus osallistua muiden mukana hiv-työssä muuttaa asenteita ja tekee vammaiset henkilöt näkyvämmäksi osaksi koko yhteiskuntaa. Pipliaseurat haluavat olla mukana mahdollistamassa ja luomassa uutta.

Matleena Järviö

Juttu on luettavissa myös Piplia-lehdessä 03/16.