Kääntäminen käytännössä

Raamatun luonne erilaisten kirjoitusten kokoelmana sekä sen pitkä syntyhistoria ja ajallinen etäisyys nykypäivästä asettavat raamatunkäännöstyölle käytännön haasteita. Näihin vastataan noudattamalla aivan tietynlaista käännöstapaa.

Raamattua ei koskaan käännetä niin, että kääntäjä istuu työpöytänsä ääreen, avaa Raamatun ja alkaa kirjoittaa siitä käännöstä, joka sitten kirjoitustyön jälkeen lähetetään kirjapainoon ja painetaan. Käännöstyössä on pikemminkin monia erilaisia vaiheita. Tämä johtuu paitsi Raamatun luonteesta vanhana, mutta hyvin tärkeänä tekstikokoelmana, myös käytettävistä yleisistä periaatteista ja menetelmistä. Monen muun tekstin kääntämiseen verrattuna Raamatun kääntäminen on hidasta ja monivaiheista.

Käännöksen valmistelu

Raamatun erityisluonne edellyttää, että käännöstyö pitää valmistella huolella. Yhtyneet Raamattuseurat noudattaa sellaista valmistelumenetelmää, jossa käännös laaditaan yhteistyössä paikallisten kirkkojen ja kieliyhteisön kanssa. Tämä edellyttää, että valmistelussa työ suunnitellaan huolellisesti ja että kaikki osapuolet sopivat yhdessä, miten työ tehdään.

Valmisteluun liittyy myös työn aikataulun ja rahoituksen suunnittelu ja tarvittavien välineiden hankinta. Tärkeä osa valmistelua on niin ikään kääntäjien ja heitä tukevien asiantuntijoiden rekrytointi ja kouluttaminen tehtävää varten – Raamatun kääntäminen on nykyään lähes poikkeuksetta ammattimaista ryhmätyötä.

Valmisteluvaiheen aikana laaditaan yhdessä päätettyjen seikkojen perusteella käännöstyötä ohjaavat yksityiskohtaiset periaatteet.

Raamatunkaantajat1_2910_lores

Kääntäminen

Työhön rekrytoitu työryhmä laatii yhdessä sovittujen periaatteiden pohjalta raakakäännöksen. Käännösryhmällä ei ole täyttä vapautta laatia käännöstä millä tavalla tahansa, vaan työ tehdään periaatteissa määrätystä lähtötekstistä niissä ilmaistuja menetelmiä käyttäen.

Raakakäännös ei koskaan vastaa käännöksen lopullista sanamuotoa, vaan raakakäännöstä hiotaan vertaamalla sitä lähtötekstiin ja olemassa oleviin yleisesti hyväksyttyihin tulkintoihin. Lisäksi raakakäännöksen kieliasu tarkistetaan. Näin varmistetaan, että käännös vastaa sille asetettuja odotuksia.

parateksti_mahd.yläkuva

Testaus

Koska käännöksen onnistumisen takaa viime kädessä se, käytetäänkö sitä vai ei, myös testaus ja palautteen hankkiminen sisältyvät käännöstyöhön. Eräs tavallisimpia keinoja palautteen saamiseksi on julkaista osia käännöksestä kokeiluversioina. Näin lukijat saavat esimakua siitä, millainen uusi käännös on.

Testauksella ja palautteen hankinnalla haetaan tietoa siitä, ymmärtävätkö käännöksen lukijat tekstin toivotulla tavalla. Samalla saadaan myös tietoa siitä, haluavatko he käyttää uutta käännöstä vai eivät. Testauksen ja palautteen perusteella käännöstä hiotaan edelleen, mikäli tarve niin vaatii.

Julkaiseminen

Kun käännös on hiottu lopulliseen asuunsa, se toimitetaan sopivaan muotoon julkaisua varten. Samalla tarkistetaan, että kaikki tarpeelliset toimenpiteet on tehty ja että käännös vastaa valmisteluvaiheessa ilmaistuja tavoitteita niin kielensä, tulkintojensa kuin tyylinsäkin osalta.

Ennen julkaisua käännös täytyy hyväksyttää. Hyväksymismenettelyt vaihtelevat painoluvan myöntämisestä aina virallisiin kirkollisten elinten päätöksiin. Suomessa esimerkiksi evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyy viralliset suomennokset, ja tästä on painetuissa Raamatuissa tai sen osissa erillinen merkintä.

Usein käännös julkaistaan painettuna kirjana, joten se pitää hyväksymisen jälkeen painaa kirjapainossa. Jos taas käännös julkaistaan muussa muodossa – vaikkapa äänikirjana – täytyy suorittaa kyseisen muodon vaatimat toimenpiteet.

Julkaisutyö on saatu päätökseen vasta, kun käännös on käyttäjien saatavilla.

MAD10DJ-121.JPG

Jatkotoimet

Nykyisen ajattelun mukaan Raamatun käännöstyö ei pääty siihen, kun käännös on sen käyttäjien saatavilla – kokemus on opettanut, että käännöstyössä on tarkkailtava myös sitä, kuinka käännöksen käyttäjät uuteen käännökseen suhtautuvat ja kuinka he sitä käyttävät. Näin ollen käännöksen julkaisemisen jälkeen käännöshankkeissa pyritään kokoamaan tietoa käyttäjien kokemuksista. Saattaahan olla, että kaikista ponnisteluista huolimatta käyttäjät eivät pidemmän päälle olekaan täysin tyytyväisiä käännökseen. Tällöin on kysyttävä, pitääkö tilanteeseen reagoida esimerkiksi korjaamalla käännöstä uusissa painoksissa.

Käännöksen käytöstä ja siitä saatavista kokemuksista koottua tietoa käytetään myös arvioitaessa, milloin on tarve laatia uusi, edellisen korvaava tai sen rinnalle tuleva käännös. Käännökset nimittäin myös vanhenevat kielen ja kulttuurin muuttuessa.