Yleiset periaatteet

Raamattu on käännettävänä tekstinä poikkeuksellisen haastava, joten on sovittu periaatteista, joilla pyritään varmistamaan uusien käännösten korkea laatu. Lukijoilla on käännöksen kannalta ratkaisevin rooli.

Merkityksen täsmällisyys

Lukijat olettavat tavallisesti käännöksen vastaavan lähtötekstiä. Tämä koskee myös Raamattua; sen sanoma ei saisi muuttua, kun teksti käännetään tulokielelle. Käännösperiaatteissa tämä vaatimus otetaan huomioon puhumalla täsmällisyydestä, jolla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että lähtötekstin ja sen käännöksen merkitys on sama. Koska ei ole itsestään selvää, mitä ”sama” tässä yhteydessä tarkoittaa, tekstin merkitys varmistetaan tekstin asiallisella tutkimuksella tai se johdetaan hyväksyttävästä tutkimuksesta. Asiallinen ja hyväksyttävä tutkimus tarkoittaa tässä yhteydessä akateemista Raamatun tutkimusta, sen tavanomaisia menetelmiä ja lähteitä.

Tekstin vaikuttavuus

Sovituissa periaatteissa vaaditaan, että käännöksen lukijoiden tulee reagoida käännökseen samalla tavalla kuin lähtökielisen tekstin muinaiset lukijat reagoivat lähtökieliseen tekstiin. Niinpä käännösten tavoitteena on välittää mahdollisimman hyvin lähtökielisen tekstin tunteita, arvoja ja värikkyyttä.

Tähän periaatteeseen sisältyy vakavia vaikeuksia, sillä me, Raamatun nykyiset lukijat, emme voi enää kysyä sen ensimmäisiltä lukijoilta, miten tekstit heihin vaikuttivat. Niinpä tämä puuttuva tieto on pääteltävä. Tekstin vaikutukset voidaan periaatteiden mukaan selvittää riittävän luotettavasti käyttämällä akateemisen raamatuntutkimuksen vakiomenetelmiä.

Tyylien ja lajien moneuden säilyttäminen

Raamatun kääntämisen periaatteet puhuvat myös Raamatun sisältämistä tyyleistä ja kirjallisuuden lajeista. Periaatteiden mukaan kääntäjien tulee kunnioittaa Raamattuun sisältyvää tyylien ja lajien kirjoa.

Periaate on hyvä, mutta sen käytännön soveltaminen on hankalaa – Raamatun lähtötekstien eri tyylien ja kirjallisuuden lajien käytön merkitystä ei enää ymmärretä, koska valtava kulttuurinen ja ajallinen välimatka erottaa meidät Raamatun kirjoittajista. Voimme kuitenkin olettaa kirjoittajien valinneen käyttämänsä tyylin ja kirjallisuuden lajin huolellisesti. Saattaa olla, että tietyn päämäärän saavuttamiseksi päädyttiin käyttämään tiettyä kirjallisuuden lajia, ja että vaihtelu johtuu pyrkimyksestä luoda mahdollisimman otollinen viestintätilanne ja näin varmistaa kuulijoiden mahdollisuudet tulkita teksti halutulla tavalla. Me emme vain enää tunne asiaan liittyviä yksityiskohtia.

Käännöksen lukijoidenkin tulisi vaikuttaa tyylien ja kirjallisuuden lajien käyttöön. Ei voida automaattisesti olettaa, että Raamatun nykylukijat ymmärtäisivät kirjallisuudenlajit ja tyylit samalla tavalla kuin muinaiset kirjoittajat ja heidän lukijakuntansa.

Eri tyylien ja kirjallisuudenlajien käyttöön sisältyykin Raamatun kääntämisen perinteestä nouseva lisähaaste, sillä perinteiset raamatunkäännökset ovat pikemminkin tasoittaneet eri raamatuntekstien välisiä tyylieroja kuin tuoneet ne näkyviin. Yhä edelleenkin on tavallista tasoittaa tekstien välisiä tyylillisiä eroja: vuoden 1992 suomennoksen lukijat tuskin pystyvät havaitsemaan eroa esimerkiksi 1. Pietarin kirjeen varsin tyylikkään kreikan ja Ilmestyskirjassa käytetyn kielen välillä.

Historiallisten ja kulttuuristen tosiasioiden säilyttäminen

Lähes jokaiselle raamatunkääntäjälle tulisi olla päivän selvää, että Raamatun käännöksen tulee heijastella lähtötekstin historiallista ja kulttuurista taustaa. Raamatun historiallisten ja kulttuuristen tosiasioiden säilyttäminen tarkoittaa, etteivät kääntäjät saisi muuttaa tekstin tosiasioita, vaikka ne olisivatkin outoja tai epämiellyttäviä. Toisaalta on myös selvää, ettei käännös saa olla myöskään lukijoille liian outo. Niinpä kääntäjien on pyrittävä säilyttämään tosiasiat sellaisina kuin ne ovat, mutta samalla käännettävä siten, että lukijat voivat ymmärtää käännökseen halutulla tavalla ilman suuria ponnistuksia.

Raamatun tekstien sisältämä outous on kahdenlaista. Toisaalta teksti kuvaa tapoja, jotka ovat nykylukijalle tuntemattomia ja outoja. Esimerkkinä tästä toimii 2. Aik 34:4 kuvaus Josian uskonnollisiin uudistuksiin liittyvistä yksityiskohdista. Monen nykyisen lukijan on hyvin vaikea tietää, miksi asera-paalut ja jumalankuvat murskattiin ja murske siroteltiin juuri hautausmaalle.

Toisaalta tekstien outous voi myös johtua siinä esitetyistä käsityksistä, jotka ovat outoja. Esimerkiksi Genesiksen ensimmäisen luomiskertomuksen alussa Jumala luo ensimmäiseksi valon (1. Moos 1:2). Nykyisen luonnontieteen valossa tämä on kuitenkin käsittämätöntä, koska valoa ei voi olla ilman sen lähdettä – valohan on sellaista sähkömagneettista säteilyä, jonka ihmisen silmä näkee.

Arvovapaa tulkinta

Historiallisten ja kulttuuristen tosiasioiden säilyttämisen ohella periaatteet vaativat Raamatun käännöksiltä arvovapautta. Nykyisen maailmankuvan, poliittisten mielipiteiden, tai muiden ideologisten syiden ei haluta vaikuttavan käännökseen.

Vaikka tämä periaate on helppo ymmärtää, se on varsin vaikeasti toteutettavissa, sillä jokaisella kääntäjällä on ympäristöstä ja henkilökohtaisesta historiasta johtuen erilaisia käsityksiä ja tulkintoja ympäröivästä maailmasta ja muista ihmisistä. Kääntäjiltä edellytetäänkin erityistä valppautta varoa omien arvojensa hiipimistä käännökseen.

Lähtötekstin uudelleenjärjestely

Osa käännösperiaatteista on selkeästi teknisiä. Näistä ensimmäinen liittyy lähtötekstin kieliopilliseen muotoon. Periaatteen mukaan lähtötekstin yksittäiset sanat eivät ole tärkeitä, vaan tekstin välittämällä viestillä on etusija. Tämä periaate on kohdistettu erityisesti vanhaa sanasanaista käännöstapaa vastaan.

Sanasanainen käännösperiaate on kaikkialla tunnettu, ja sillä on yhä merkitystä Raamattua käännettäessä. Merkittävin syy sanasanaisen menetelmän saamaan arvostukseen ovat perinteiset, mutta erittäin merkittäviksi koetut käännökset. Tällaisia ovat esimerkiksi maailman ehkä eniten luettu käännös, englantilainen Authorised Version, joka tunnetaan myös nimellä Kuningas Jaakon käännös.

Varsin yleisesti käytetty esimerkki sanasanaisen menetelmän ongelmista liittyy kielikuviin ja muihin kuvaannollisiin ilmaisuihin. Jos nämä käännettäisiin sana sanalta ja vieläpä mekaanisesti, käännöksen lukijat saattaisivat ymmärtää kielikuvat virheellisesti ja saattaisivat jopa keksiä mielikuvituksellisia selityksiä outoina pitämilleen ilmaisuille.