RAAMATTUMIETISKELY |

1. Luonto ja Raamattu

Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa. Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa. Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla. Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää. Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta. Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi. Ravituiksi tulevat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän istutti, joiden oksille linnut tekevät pesänsä, joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.
Psalmit 104:10-17

Sinä seppelöit vuoden hyvyydelläsi. Missä vaunusi kulkevat, siellä maa tiukkuu runsautta.
Psalmit 65:12

Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli.
Matteus 10:29


Vanhan testamentin pohjakielessä, hepreassa, ei ole erillistä luonto-sanaa. Millaisesta maailmankuvasta tämä kertoo?

Raamatun ajan henkilöt kokivat maailman eri tavalla kuin suurin osa meistä nykyihmisistä, jotka asumme teknologian keskellä. Paimentolaiset ja maanviljelijät elivät hyvin läheisessä yhteydessä siihen, mitä me nykyään kutsumme luonnoksi.

Raamatun paimentolaiset pitivät itsestäänselvyytenä, että kaikki kuuluu yhteen. He eivät vielä erottaneet ”luontoa” joksikin erilliseksi. Uskontonsa perusteella he olivat vakuuttuneita siitä, että Jumala oli luonut kaiken. Joissain raamatunteksteissä itse asiassa näkyy heijastuksia vielä vanhemmista uskomuksista, joissa jumalat ja henkiolennot kulkivat maan päällä hedelmöittämässä luontoa. Esimerkiksi kaunis kevätpsalmi 65 puhuu Jumalan vaunuista: ”Sinä seppelöit vuoden hyvyydelläsi. Missä vaunusi kulkevat, siellä maa tiukkuu runsautta.” (Ps. 65:12)

Juutalaisille maailma oli Jumalan maailma. Joskus kysellään, ovatko Vanha ja Uusi testamentti kovin erilaisia luontokäsitysten suhteen: Jeesushan ei puhunut kovin paljoa luonnosta, vai puhuiko? On muistettava, että Jeesus ja hänen seuraajansa elivät vanhatestamentillisen luontoymmärryksen keskellä. Maailma oli heillekin Jumalan maailma, jossa varpunenkaan ei putoa taivaalta Jumalan sitä tietämättä (Matt. 10:29).

Lukuohjelman on kirjoittanut pastori ja ympäristötutkija, TT Panu Pihkala. Lukuohjelma myös Piplia-sovelluksessa.

Pohdittavaksi:

– Erotetaanko nykyaikana ihminen ja luonto toisistaan? Mitä ajatuksia tämä rajapinta tai liittymäpinta sinussa herättää?

– Mikä on oman näkemyksesi mukaan luonnon ja Jumalan suhde?

Lisälukemisto