RAAMATTUMIETISKELY |

4. Jeesus ja Luonto

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? »Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.
Matteus 6:26-30

Sitten hän taas kysyi: »Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?
Luukas 14:5

Lähistöllä oli vuoren rinteellä suuri sikalauma laitumella. Pahat henget pyysivät Jeesukselta: »Päästä meidät sikalaumaan, anna meidän mennä sikoihin.»Hän antoi niille luvan. Silloin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen. Sikoja oli noin kaksituhatta, ja ne hukkuivat kaikki.
Markus 5:11-13

Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Jeesuksen tuli nälkä. Hän näki jonkin matkan päässä viikunapuun, joka oli lehdessä, ja meni katsomaan, löytyisikö siitä jotakin. Puun luo tultuaan hän ei kuitenkaan löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä vielä ei ollut viikunoiden aika. Silloin Jeesus sanoi puulle: »Älköön kukaan enää ikinä syökö sinun hedelmääsi!» Hänen opetuslapsensa kuulivat tämän.
Markus 11:12-14

Usein kuulee sanottavan, ettei Jeesus antanut varsinaisia luontoon liittyviä ohjeita. Lintuharrastajat väittävät vastaan: Jeesushan käski katsoa taivaan lintuja! Kasviharrastajat voisivat lisätä, että niin myös kedon kukkia.

Jeesus jatkoi Vanhan testamentin kuvaaman luontosuhteen pohjalta. Maailma oli hänen Isänsä maailma. Luonnon asiat olivat itsestään selvä osa elämän kokonaisuutta. Rakastavan kohtelun ohje koski myös niitä: vaikka olisi pyhäpäivä eli sapatti. Kyllä se härkä pitää nostaa kaivosta, jos se on sinne pudonnut (Luuk. 14:5).

Viime vuosien kuuluisin ekoteologinen teos, paavi Franciscuksen julkaisema ympäristökiertokirje Laudato si’, puhuu Jeesuksen tavasta katsoa luontoa. Jeesus katsoi ja kohteli muita kunnioittavan rakastamisen asenteella. Joskus tämä asenne vaati rajojen asettamista.

Eräiden evankeliuminkohtien perusteella on joskus kyseenalaistettu Jeesuksen luontosuhdetta. Oliko reilua ajaa pahat henget sikoihin, kun kerran koko sikalauma kuoli pudottuaan jyrkänteeltä? (Mark.5:11–13) Entä viikunapuun kiroaminen? (Mark. 11:12–14)

Viikunapuuta käsittelevä teksti johtaa syvälle raamatuntulkinnan kysymyksiin. Oliko Jeesus kuitenkin sen verran inhimillinen, että joskus saattoi mennä hermo? Vai oliko tässäkin kyse ennalta päätetystä opetuksen antamisesta? Joka tapauksessa Jeesuksen opetuksista ja teoista piirtyy (pääasiassa) esiin tilannekohtaisen arvioinnin malli. Rakastamisen ohjenuora on aina taustalla, mutta käytännön tilanteissa on etsittävä kulloinkin parhaalta vaikuttavaa ratkaisua ja ajateltava etenkin pidemmällä tähtäimellä.

Jeesuksen puheet pursuavat luontoon liittyviä asioita. Oliko niissä kyse vain rekvisiitasta, ympäriltä poimituista esimerkeistä? Vanhan testamentin taustaa vasten piirtyy esiin syvempi merkitys. Maallinen ja pyhä nivoutuvat yhteen. Jumalan armo koskee kaikkea ja liittyy kaikenlaisiin asioihin, myös luontoon.

Lukuohjelman on kirjoittanut pastori ja ympäristötutkija, TT Panu Pihkala. Lukuohjelma myös Piplia-sovelluksessa.

Pohdittavaa:

– lue tai kuuntele jokin evankeliumeista läpi siten, että kiinnität erityishuomiota luontoon liittyviin asioihin ja kielikuviin. Tee muistiinpanoja ja pohdiskele.

– Mitä itse ajattelet Jeesuksen luontosuhteesta? Millaisen esimerkin se antaa kristitylle?

> Lisälukemisto