AJANKOHTAISTA, BLOGI |

Blogi: Äidinkielestä ja tunnekielestä

Dhimbapoika

Viime aikoina on käyty keskustelua suomen kielen tulevaisuudesta. Muun muassa professori Janne Saarikivi kirjoitti Ylen kolumnissaan 19.4.: »Kun koulutus englanniksi syrjäyttää suomenkielisen koulutuksen, menetämme kykymme käyttää suomea rikkaasti, kekseliäästi ja hauskasti.»

Saarikiven huoli voi olla perusteltua, sillä englannin kielen vaikutus tuntuu kaikkialla maailmassa. Englanti tunkeutuu myös meidän arkipäiväämme täällä pohjolassa. Kuvaavaa on, että Brexitin jälkeenkin englanti on Euroopan Unionissa edelleen käytetyin kommunikaatioväline.

Kuitenkin on myös suomen kielen voimallisuutta tukevia havaintoja: vuonna 2020 lapsille ja nuorille julkaistiin Suomessa kaikkiaan reilut 1400 kirjaa. Niistä peräti 53 % oli kotimaisia. Suomessa lapset myös käyvät esi- ja peruskoulua ja lukiota pääasiassa suomeksi, vaikka tosiasia on, että englanninkielinen kulttuuri valtaa edelleen alaa vapaa-ajan peli- ja viihdemaailmassa. Silti maassamme voidaan edelleen opiskella tohtoriksi asti käyttäen omaa äidinkieltään. Maailmanlaajuisesti harvalla kansanryhmällä on vastaavanlainen etuoikeus.

Viime lokakuussa Suomen Pipliaseura julkaisi uuden raamatunsuomennoksen, UT2020:n. Sen vastaanotto on ollut huikeaa. Yksi hankkeen tavoitteista oli käyttää rikasta suomen kieltä, joka on samalla ymmärrettävää, sujuvaa ja jota on helppo lukea puhelimesta. Yleisön innokkuudesta lukea uutta käännöstä kertoo suomentajan taidosta avata kahden tuhannen vuoden ikäinen asia nykypäivän suomalaiselle rikkaasti, kekseliäästi ja jopa hauskasti.

Raamattu on edelleen maailman myydyin kirja, monella vähemmistökielellä ylipäätään ensimmäinen kustannettu kirja. Vuoden 2020 lopussa koko Raamattu oli saatavilla 704 kielellä, Uusi testamentti 1 571 kielellä ja jokin yksittäinen raamatunosa 1 160 kielellä. Vuonna 2020 uusia raamatunkäännöksiä valmistui 64 kielellä. Näistä 46 oli ensikäännöksiä.

Raamattu on siis kansojen kirja ja enenevässä määrin myös vähemmistökansojen perintöä. Kun Raamattua käännetään kansankielelle, se aiheuttaa moniulotteisen prosessin, jolla on kulttuurisia, hengellisiä ja jopa poliittisia seurauksia.

Raamatunkäännöstyön yksi konkreettinen seuraus on, että kansa saa kirjakielen, omakielistä kirjallisuutta – Raamattuhan on oikeastaan kirjasto, eikä vaan yksi kirja – ja näin tie lukemisen maailmaan avautuu.

Jaan kuitenkin professori Saarikiven yleisen huolen vähemmistökielten tulevaisuudesta. Kuinka vähemmistökielen puhujien identiteetti ja sisäinen tunnemaailma pysyvät elinvoimaisena, jos heidän äidinkielensä rapautuu?

Vaikka liki 3 500 kielelle on käännetty jokin Raamatun osa, yli puolelle maailman kielistä ei ole käännetty yhtään raamatuntekstiä. Yksi tapa auttaa uhanalaisia kieliyhteisöjä on tutkia heidän kieltään ja kirjoittamalla heistä. Nämä kieliyhteisöt ovat keskuudessamme – esimerkiksi saamelaiset ja romanit – puhumattakaan niistä noin kahdestasadasta kielestä, jotka maahanmuutto on hiljattain tuonut tänne iloksemme.

Kristinusko on levinnyt kaikkialle maailmaan ja niin on myös sen pyhä kirja. Se on osannut muokata muotoaan ja sopeutua erilaisiin kulttuuriolosuhteisiin. Jumala voidaan ymmärtää mistä tahansa kulttuuritaustasta käsin ja häntä voidaan lähestyä käyttäen kaikkia maailman kieliä – siis myös ja nimenomaan omaa tunnekieltä käyttäen. Yksin tämä antaa toivoa kielivähemmistöryhmiin kuuluville.

Kiitos professori Saarikivelle blogeista, joita luetaan tunnekielellä laajasti ja tarkasti!

Richard Brewis

Suomen Pipliaseuran kansainvälisen työn johtaja

Lahjoita raamatunkäännöstyöhön tästä

Avainsanat: ,