Jouluevankeliumi

Jouluevankeliumi on joulun tärkein ja alkuperäinen sanoma. Jouluevankeliumi Luukkaan mukaan (Luuk. 2: 1–20) kuuluu jouluperinteeseen ja siihen liittyy useita muistoja aina kouluajoista tähän päivään asti. Evankeliumin sanoma on ajankohtainen vielä tänäkin päivänä. Enkelit ylistävät tänäänkin: maan päällä rauha ihmisillä.

Suomeksi jouluevankeliumin käännöksiä on neljä, Agricolan 1500-luvun käännöksestä tähän päivään. Vertaile niitä keskenään ja ehkä löydät jotain uutta tutusta kertomuksesta. Lue, kuuntele ja syvenny joulun sanomaan!

Jouluevankeliumi on myös luettavissa ja kuunneltavissa kymmenestä eri käännöksestä Raamattu.fissä ja ilmaisessa Piplia-sovelluksessa. Kirjautunut käyttäjä pääsee myös tutustumaan useisiin lisämateriaaleihin ja artikkeleihin.

Jouluevankeliumi, UT2020-käännös

Niihin aikoihin keisari Augustus määräsi, että kaikkien maailman ihmisten piti ilmoittautua veronmaksajiksi. Näin laadittiin ensimmäinen veroluettelo Quiriniuksen hallitessa Syyriaa. Kaikki lähtivät omaan kotikaupunkiinsa ilmoittautumaan.

Myös Joosef lähti galilealaisesta Nasaretin kaupungista Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, koska hän oli Daavidin sukua. Matkalla oli mukana Maria, joka oli luvattu Joosefille vaimoksi ja joka oli raskaana. Kun he olivat perillä, synnytyksen aika tuli ja Maria synnytti eläinten suojassa pojan, esikoisensa. Hän kapaloi vauvan kankaaseen ja laski tämän lepäämään kaukaloon eläinten heinille, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Herran enkeli tuli heidän luokseen, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. He pelästyivät pahoin, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille suuren ilouutisen, joka koskee koko kansaa. Daavidin kaupungissa on tänään syntynyt teille Pelastaja. Hän on Kristus, Herra. Tunnistatte lapsen siitä, että hän makaa kankaaseen kapaloituna heinien päällä kaukalossa.» Äkkiä enkelin seuraksi ilmestyi valtava taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa:

»Kunnia korkeuksien Jumalalle
ja rauha maan päällä ihmisille,
joita hän rakastaa.»

Kun enkelit olivat palanneet taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: »Lähdetään heti Betlehemiin katsomaan, mitä siellä on tapahtunut ja mistä Herra on meille ilmoittanut.» He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian, Joosefin ja vauvan, joka makasi kaukalossa heinien päällä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki kuulijat olivat ihmeissään paimenien puheista, mutta Maria painoi kaiken sydämeensä ja yritti ymmärtää, miten asiat liittyivät toisiinsa.

Paimenet lähtivät takaisin kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli ollut juuri niin kuin heille oli sanottu.

Luuk: 2:1-20

Kuuntele jouluevankeliumi, UT2020-käännös

Lukija: Krista Kosonen

Jouluevankeliumi, 1992-käännös

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.» Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: »Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.» He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Luuk. 2:1-20

Kuuntele jouluevankeliumi, 1992-käännös

Lukija: A. Timonen

Jouluevankeliumi, 1938-käännös

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.”

Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
”Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
ja maassa rauha
ihmisten kesken,
joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”

Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: ”Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti”. Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.

Luuk. 2:1-20

Jouluevankeliumi, Agricola 1548

Se tapahtui siis niinä päivinä, että yksi käsky uloskävi keisarilt Augustuselta, että kaikki mailma piti veroliseksi laskettaman. Ja tämä veron laskemus oli ensimäinen ja silloin tapahtui, koska Kyrenius oli valtamies ylitse Syyrian maan. Ja menit itsekukin kaupunkihins antamaan heidäns arvattaa. Niin myös Joosef Galileast, Nasaretin kaupungist ylesmeni Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, joka kutsutaan Betlehem, sillä että hän oli Daavidin huoneest ja perehest, että hänen pitäis myös itsens arvauttaman Marian, hänen kihilatun emäntäns kanssa, joka oli raskas. Niin tapahtui heidän siellä ollesans, että synnyttämisen päivät tulit täytetyksi. Ja hän synnytti pojan, hänen esikoisens, ja kääri hänen kapaloihin ja laski hänen seimeen, sillä ettei ollut heille sijaa majasa.

Ja paimenet olit samas paikkakunnas valvaden pellola laumans ylitse, jotka vartioitsit yöllä heidän karjaans. Ja katso, Herran enkeli seisoi heidän tykenäns, ja Herran kirkkaus heitä ympärinsvalgisti, ja he peljästyit suurella pelgolla. Ja sanoi heille enkeli: Älkäätte te peljätkö, sillä katso, minä ilmotan teile suuren ilon, joka tuleva on kaikelle kansalle, sillä että teille ompi tänäpänä syntynyt Vapahtaja, joka ompi Herra Kristus Daavidin kaupungis. Ja tämä on teille merkki. Te löydät lapsen kapalohin käärityn, pantuna seimeen. Ja kohta oli enkelin kanssa suuri taivaalisen sotavägen joukko, jotka kiitit Jumalata ja sanoit: Kunnia olkoon Jumalan korkiuksis ja maasa rauha ja inhimisis hyvä tahto.

Ja se tapahtui, että enkelit heistä poisläksit taivaaseen, niin puhuit ne paimenet keskenäns: Käykäämme hamaan Betlehemiin ja katsokaam sitä asiaa, joka tapahtui, jonka Herra ilmoitti meille. Ja he tulit kiiruhtaden ja löydit Marian ja Joosef, ynnä lapsen kanssa, joka makas seimes. Koska he siis sen nähnyet olit, julgistit he sen sanoman, joka heille sanottu oli tästä lapsesta. Ja kaikki, jotka sen kuulit, imehtelit niitä puheita, kuin heille sanottu oli paimenilta. Mutta Maria kätki kaikki nämät sanat tutkistellen hänen sydämesän. Ja paimenet palasit ylistäin ja kunniottain Jumalata kaikista, kuin he kuulluet ja nähnyet olit, niinkuin heille sanottu oli.

Luuk. 2:1-20

Julevangeliet, Bibel 2000

Vid den tiden utfärdade kejsar Augustus en förordning om att hela världen skulle skattskrivas. Det var den första skattskrivningen, och den hölls när Quirinius var ståthållare i Syrien. Alla gick då för att skattskriva sig, var och en till sin stad. Och Josef, som genom sin härkomst hörde till Davids hus, begav sig från Nasaret i Galileen upp till Judeen, till Davids stad Betlehem, för att skattskriva sig tillsammans med Maria, sin trolovade, som väntade sitt barn. Medan de befann sig där var tiden inne för henne att föda, och hon födde sin son, den förstfödde. Hon lindade honom och lade honom i en krubba, eftersom det inte fanns plats för dem inne i härbärget.

I samma trakt låg några herdar ute och vaktade sin hjord om natten. Då stod Herrens ängel framför dem och Herrens härlighet lyste omkring dem, och de greps av stor förfäran. Men ängeln sade till dem: »Var inte rädda. Jag bär bud till er om en stor glädje, en glädje för hela folket. I dag har en frälsare fötts åt er i Davids stad, han är Messias, Herren. Och detta är tecknet för er: ni skall finna ett nyfött barn som är lindat och ligger i en krubba.« Och plötsligt var där tillsammans med ängeln en stor himmelsk här som prisade Gud:

»Ära i höjden åt Gud
och på jorden fred åt dem han har utvalt.«

När änglarna hade farit ifrån dem upp till himlen sade herdarna till varandra: »Låt oss gå in till Betlehem och se det som har hänt och som Herren har låtit oss veta.« De skyndade i väg och fann Maria och Josef och det nyfödda barnet som låg i krubban. När de hade sett det berättade de vad som hade sagts till dem om detta barn. Alla som hörde det häpnade över vad herdarna sade. Maria tog allt detta till sitt hjärta och begrundade det. Och herdarna vände tillbaka och prisade och lovade Gud för vad de hade fått höra och se: allt var så som det hade sagts dem.

Luk. 2:1-20

Lyssna på julevangeliet, Bibel 2000