Loppusyksyn metsäkävelyillä haikeus hipaisee sieluani. Syksy tuoksuu kuolleilta lehdiltä ja maatumiselta. Linnunlaulun tilalle on laskeutunut hiljaisuus. Lehtipuiden oksat värisevät paljaina ja palelevina. Jos kevät saa minut hihkumaan intoa kasvun ihmeiden äärellä, niin loka-marraskuu puolestaan tuo ajatuksiin elämän rajallisuuden ja päättymisen. Koen, että elämän vahvuus näyttäytyy selkeimmin vastakohdissaan. Näihin aikoihin muistelen usein myös kahta läheistä ihmistäni, …