AJANKOHTAISTA, BLOGI |

Blogi: Agricola-kävely 2.0

Suunnitellessani ensimmäistä Agricola-kävelyä keväällä 2019, minulla oli halu ja toive saada tuttuja ja tuntemattomia tien päälle mieltään virkistämään ja kehoaan huoltamaan. Liike on lääke, ainakin useimmille. Kävely on edullinen, monelle, ja kenen tahansa kukkarolle sopiva liikuntamuoto, eikä sitä tehdäkseen tarvitse matkustaa kauas tai sijoittaa suuria summia hienoihin välineisiin. Sitä voi harrasta tutuiksi tallatuilla kengillä, vaikka ihan kotikulmilla. Mielessäni on vilahdellut useinkin ajatus Compostelan caminon käymisestä. Jotenkin se konsepti ei ole kuitenkaan saanut minua valtaansa, ja ajatuksissani heräsi idea jonkin keskipitkän reitin löytämisestä kotomaan kamaralta. Siitä syntyi idea Agricola-kävelystä.

Agricola-kävelijät Agricolan tiellä

Miksi Agricola? Mikael Olavinpojan pikkusisar, Måns Jönssonin puoliso, sattuu olemaan, mikäli sukututkijoita on uskominen, äidin puolelta esiäitini. Kyllähän tuollainen sukurakkaus, vaikkakin vuosisatojen takaa, riittää lisäämään kiinnostusta henkilöä kohtaan. Tästä syystä siis Agricola ja lähtöpaikaksi valikoitui Olavintyttären ja Mikael Olavinpojan synnyinpitäjä ja kastekirkko. Pernajan kirkossa on jäljellä vanha kivinen kastemalja, joka lienee alkuperäinen ja niin ollen se sopisi olemaan näiden sisarusten kastemalja.

Miksi Pipliaseura ja lukutaitokampanja? Mikael Agricolaa voidaan pitää hyvällä syyllä suomen kirjakielen kehittäjänä. Otettuani kävelyideani puheeksi useiden henkilöiden kanssa, moni tuntui innostuvan siitä. Yksi heistä Markku Kotila, joka ehdotti, että kävelyllähän voisi tukea Pipliaseuran lukutaitokampanjaa Afrikassa. Innostuin ajatuksesta monestakin syystä. Lukutaito tekee ihmiset vapaammiksi ja se on myös rauhantyötä, kun ihmiset ovat voivat muodostaa lukemastaan ajatuksiaan itsenäisesti, eivätkä he ole pelkästään radion tai television vietävissä. Tärkein kasvatus lähtee kotoa ja äitien lukutaidon merkitys on heijastusvaikutuksiltaan suuri.

pyhiinvaeltajat kävelevät Pernajassa

Myös naisten aseman parantaminen Pipliaseuran toiminta-alueilla on tärkeää. Meillä täällä kylmässä pohjolassa asiat ovat korjaantuneet vuosien saatossa monelta osin, mutta aina niin ei ole ollut. Mikaelin pikkusisaren nimeä ei ollut tarpeen kirjata ylös, hän oli vain Olavintytär ja Månsin puoliso. Vielä sata vuotta sitten saattoi Suomessakin olla tilanne, jossa vauraan talon tytär sai miehelään mennessään mukaansa vaikka yhden lehmän ja muu varallisuus ja suuret tilukset jäivät veljelle. Ei menneet nallekarkit tasan…

Syyskuun kävelijät Paimion kirkolla

Toinen Agricola-kävely käynnistyi koronan sulkemassa toimintaympäristössä. Matka jatkuu tänäkin vuonna keskiaikaiselta kivikirkolta toiselle. Muutama viikko ennen starttia määrättiin valtiovallan toimesta moni asia toimimaan toisin kuin oli totuttu tai suunniteltu. Kokoontumisia rajoitettiin ja tapahtumia peruttiin. Agricola-kävely käynnistettiin kuitenkin sovitussa aikataulussa, mutta vähin äänin, koska väkimäärää ei haluttu suureksi koronarajoitusten vuoksi.

Pitkin kevättä mukana kävelyillä oli alle kymmenen henkeä, lähinnä tuttavia viidakkorummun kutsumana. Kesän edetessä ja matkan jatkuessa rajoitukset ovat poistuneet ja kulkijoita on ollut enimmillään 23 kerralla. Muutamilla reittiosuuksilla, Porvoo-Sipoo ja Inkoo-Karjaa, olen ollut iloinenkin siitä, ettei niillä ollut väkeä enempää paimennettavana. Noiden vilkkaasti liikennöityjen osuuksien kapeat, mäkiset ja mutkaiset tiet olisivat olleet pitkille kulkijaletkoille, varsinkin viikonloppuisin suorastaan vaarallisia. Olemme saaneet kuitenkin taivaltaa jälleen kauniissa maisemissa hyvin varjeltuina. Säätkin ovat olleet suotuisia kaikilla taipaleilla.

Haluan nostaa matkan kokemuksista esille erityisesti Salon seurakunnan huomaavaisuuden, vieraanvaraisuuden ja lämpimän vastaanoton, jota me kulkijat saimme kohdata Perniössä ja Halikossa. Väsyneille kulkijoille tarjottiin siellä hengen ja ruumiin ravintoa mieltä liikuttavalla tavalla. Toivottavasti tulevien vuosien kulkijatkin kohtaavat matkallaan moista.

Moni on voittanut itsensä, huomattuaan ettei pitkäkään matka ole sittenkään mahdoton.

Hannu Holma Agricola-patsaan kanssa

Määränpää häämöttää ja Turkuun on enää päivän matka. Reilun kolmenkymmenen peninkulman matkan eri kokoonpanojen kanssa Pernajasta kuljettuani, olen monta kokemusta rikkaampi ja syvästi kiitollinen kohtaamastani hyvästä matkaseurasta. Kulkijoiden ikähaitari on ollut kolmesta kahdeksaankymmeneenkahteen vuoteen. Joku on kulkenut mukana kaksi kilometriä, joku on astellut kanssani kaikki taipaleet. Moni on voittanut itsensä, huomattuaan ettei pitkäkään matka ole sittenkään mahdoton. Jotkut ovat kävelleet voimansa viisaasti arvioiden osan päivän matkasta. Taipaleilla on vaihdettu ajatuksia, tai kuljettu omissa mietteissä ja omassa rauhassa.

Tämänvuotinen, samoin kuin viimevuotinen kävely, on ollut kokemusten keräämistä ja reitin hahmottamista vanhaa keskiaikaista kulkuväylää, kuninkaantien eteläistä haaraa pitkin, jota Mikael Olavinpoika on oletettavasti kulkenut suuntaan tai toiseen matkoillaan. Toivon, että tälle tielle lähtijöitä on tulevinakin vuosina ja että seurakunnat ottaisivat kopin ja tukisivat osaltaan ja kykyjensä mukaan kotimaista vaellusta ja Pipliaseuran tärkeää työtä.

Teksti: Hannu Holma

Lue lisää

Agricola-kävely
Ilmoittaudu mukaan Agricola-kävelyyn
Arjen voimasanoja -blogi