AJANKOHTAISTA, YLEINEN |

Blogi: Äidinkielellä on väliä

Tapasimme viime syyskuussa Utsjoella saamelaismiehen, joka kertoi, miten hän pienenä alakoululaisena 1950-luvulla halusi paeta koulusta tunturiin. ”Siellä Nuorgamin koulussa suututti, kun eivät opettaneet ollenkaan minun kielelläni.” Kun koulu alkoi, poika osasi vain kotikieltään pohjoissaamea. Asuntolan hoitajakin puhui pelkästään suomea, ja muut tulkkasivat, mitä pitää tehdä. Pakomatkalla tunturiin poika kuitenkin eksyi ja viimein illan pimetessä päätyi kuin päätyikin takaisin koululle. Asuntolan hoitajan kanssa tirautettiin yhteiset itkut. Poika sai ruokaa ja totesi, että kai hänestä täällä kuitenkin huolta pidetään. ”Ettei kauheasti kannata olla eri mieltä.” Koulu lähti sujumaan, mutta äidinkielellään pohjoissaameksi hän oppi lukemaan vasta aikuisena.

Tarina on lähes 70 vuoden takaisesta Suomesta. Vuosi sitten vierailimme Tansaniassa Pipliaseuran lukutaitoluokissa, joissa naiset oppivat lukemaan vähemmistön omalla kielellä. Kagulunkieliset naiset kertoivat, että jotkut kyläläiset hämmästelivät, mikseivät he opettele lukemaan maan valtakielellä swahiliksi; siitä olisi enemmän hyötyä!

Maailmalla näyttää vallitsevan laajemminkin sama ajattelu: UNESCOn mukaan 40 % maailman lapsista ei saa opetusta kielellä, jota he ymmärtäisivät. Alkuopetusta annetaan valtakielillä, ja monen pienen ja isommankin vähemmistökansaan kuuluvan oppilaan äidinkieli jää vain puhutuksi kotikieleksi.

Ajattelen omalle kohdalleni: Miten ihmeessä voisin oppia, jos en ymmärrä opetusta? En kovin hyvin, mistä kertovat myös laihat tulokset maailmalta. Samalla yhteisen kielen puute eristää. Tuntuisi ulkopuoliselta ja eriarvoiselta. Kielen kautta ihminen nivoutuu ryhmään ja yhteiskuntaan tai ääritapauksessa jää sen ulkopuolelle.

Kysymyksessä on maailmanlaajuinen ongelma, joka koskettaa 617 miljoonaa lasta ja nuorta ja johon kietoutuvat monenlaiset asenteet, arvot ja rakenteet.

Nykyään saamen kielet mainitaan UNESCON raportissa Uuden Seelannin maorin kielen ohella positiivisena esimerkkinä alkuperäiskansan kielen aseman parantamisesta. Maailmalla eri tilanteissa tämänkaltainen kehitys nähdään myös voimakkaana rauhan rakentamisen mahdollisuutena. Tunnesiteet, yhteinen kieli ja kulttuuri lisäävät solidaarisuutta ja yhtenäisyyttä tilanteissa, joissa alkuperäiskansat asuttavat alueita yli valtiorajojen.

Samalla monikielisen opetuksen kehittäminen ja äidinkielen tukeminen parantavat oppimistuloksia ja lisäävät henkistä hyvinvointia. Äidinkielellä on väliä – koska kaikilla ihmisillä on väliä.

Teksti: Terhi Huovari

———

Perjantaina 21.2. vietetään UNESCOn kansainvälistä äidinkielen päivää teemalla Kielet ilman rajoja.
Kuva: Anna Pritchard, Unsplash

LUE LISÄÄ
Hyvää kansainvälistä äidinkielen päivää [kirjoitus 21.2.2019]