AJANKOHTAISTA, KOHTAAMISIA |

Blogi: Anna valosi ja hymysi loistaa

Seurasin lauantaina televisiosta lehmien kevätriemua, kun Viikin koetilan asukit pääsivät ensimmäistä kertaa talven jälkeen ulos. Yleensä hitaasti liikkuvat ja rauhalliset lehmät intoutuivat välillä jopa hyppimään ja juoksentelemaan pitkin nurmikkoa.

Samoin taitaa olla myös meidän ihmisten kohdalla. Kevään ensimmäinen lämmin päivä tuo hymymme esiin ja saa rohkeimmat kaivamaan kesävaatteet esille. Elämä tuntuu hymyilevän yhdessä auringon kanssa. Niin lehmät kuin me ihmisetkin kaipaamme talven jälkeen valoa.

Jeesuksesta kerrotaan Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa näin: ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa”. Vuorisaarnassaan Jeesus sanoo: ”Te olette maailman valo”.

Saimme ystäväni kanssa etumatkan kevääseen ja valoon, kun lomailimme Israelissa tammikuussa. Ihana valo ja lämpö ympäröivät meidät lempeästi heti ensimmäisenä päivänä. Se antoi meille uutta voimaa ja energiaa, pyyhki arkisia huolia pois. Paikalliset ihmiset kulkivat vielä takit päällä ja saappaat jalassa meidän turistien nauttiessa lämmöstä kesävaatteissamme.

Matkalla pääsin myös ensimmäistä kertaa Kuolleelle merelle kellumaan. Varovasti oppaan ohjeiden mukaan astelin veteen. Hieman jännitti. Suolakiteet pistelivät jaloissa. Kannattaako vesi varmasti, mitä jos uppoaisin? Matkatovereiden kannustamana laskeuduin veteen.

Ja minä kelluin! Se on totta, vesi kannattaa! Kelluin tekemättä yhtään mitään. Riitti, että astuin rohkeasti veteen ja annoin veden kannatella.

Kelluessani ymmärsin, että samoin on Jumalan armon kanssa; saamme vain astua sisälle armoon ja kellua siinä kaikessa rauhassa, tekemättä yhtään mitään. Jumalan iankaikkiset käsivarret kannattelevat kyllä meitä. Tämä 5. Moos. 33:27 on yksi suosikkikohdistani Raamatussa: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret”.

Jumala on kannatellut minua silloinkin, kun oma usko ja jaksaminen eivät ole riittäneet. Jumalan armossa ja käsivarsien suojassa saamme levätä ja kerätä voimia, kun emme jaksa mitään muuta. Juuri silloin tarvitsemme taivaallista turvaa eniten.

Kun keskimmäinen tyttäreni oli pieni, hänen suosikkilaulunsa oli Jumalan kämmenellä. Jumalan kämmenellä riittää tilaa meille kaikille ja siellä on hyvä olla. Pieni lapsi, ja usein myös vähän isompikin, tuntee olonsa turvalliseksi, kun voi pitää äidin tai isän kädestä kiinni. Hän tietää, ettei vanhempi päästä otettaan irti, vaikka mitä tulisi vastaan. Lapsella on levollinen ja turvallinen olo.

Teksti: Tuija Numminen

 

Lue lisää

Arjen voimasanoja -blogi
Tavataan ja halataan!
Voimia, Tomi!
Maailman avaaja
Puhdistava itku
Kaikki samassa kuvassa
Voimaannuttavaa kuvaa etsimässä
Tacka nej
Suomalaisen naisen kiitos
Hyvää siivouskevättä
Mietteitä kansainvälisenä äidinkielen päivänä
Mieluummin yhdessä kuin oikeassa
Sovinto menneisyyden kanssa
Kun käteni eivät riitä