AJANKOHTAISTA, KOHTAAMISIA |

Blogi: Entä jos ei sittenkään

Eräänä syksyisenä päivänä neljätoista ja puoli vuotta sitten katselin olohuoneen ikkunasta omakotitaloni pihalle ja näin jotain sellaista, mikä muutti elämäni täysin. Sen seurauksena minulla heräsi pakottava tarve selvittää, mitä minulle on tapahtunut viimeisten vuosien aikana. Huomasin että kaikki ei ole ollut sitä, miltä näytti. Kun sain tietää ensimmäisestä valheesta, alkoi niitä paljastua koko ajan vain lisää.

Olin vihainen ja häpeissäni. Miten olin saattanut olla niin sinisilmäinen, etten ollut huomannut kaikkien niiden vuosien aikana, mitä ympärilläni tapahtui!

Olin uskonut, vaikka ei olisi pitänyt. Halusin uskoa, koska epäileminen olisi pakottanut tekemään elämässä suuria päätöksiä.

Kun olin tehnyt muutaman kuukauden oman elämäni salapoliisityötä, totesin, että nyt riittää. Ainut asia, mistä voin olla aivan varma, on se, että luottamustani on kohdeltu kaltoin. Jokaista yksittäistä valhetta en silti pysty selvittämään. On parempi jatkaa elämää. Ja yrittää jatkossa pitäytyä kiinni totuudessa niin paljon, kuin se ikinä on mahdollista.

Eli siis missä?

En todellakaan halua uskoa mihinkään sellaiseen, mikä ei missään tapauksessa pidä paikkansa.

Olen viime aikoina lukenut paljon maailmanlopun skenaarioita tieteen kehityksestä ja ihmiskunnan tulevaisuudesta. Olen lukenut huipputiedemiesten älyllisiä päätelmiä siitä, kuinka ei ole olemassa rahaa, kansakuntaa, minää sen enempää kuin jumalaakaan. Tieteen tulokset kertovat ihmiskoneistosta, jossa vaikuttavat uskomattoman monimutkaiset sähkökemialliset ketjureaktiot. Sielusta ei ole näissä tutkimuksissa saatu minkäänlaista havaintoa.

Se saa minut taas epäilemään, olenko varmasti riittävän valveilla huomaamaan, mitä ympärilläni todella tapahtuu. Enhän vain harhaile taas kuvitelmissa, joille ei ole katetta? Onko jumalaa sittenkään olemassa? Onko minulla oikeutta olettaa, että tässä käsittämättömän monimutkaisessa kokonaisuudessa, josta tiede yrittää etsiä sitä puuttuvaa tekijää, joka sitoisi kaikki palaset aukottomasti yhteen, ihmisellä olisi erityisasema.

Kunnes huomaan, että tällainen totuudenmetsästys ei vie taas mihinkään. Tiedemiesten tutkimustulokset ovat arvokkaita, mutta ne eivät kerro minulle mitään siitä, mikä on olennaisinta.

Koska Suuresta Totuudesta ei saa tietoa laboratorioissa.

Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani! Sinuun minä luotan aina.
(Ps. 25:5)

Teksti: Tiina Makkonen

Lue lisää

Arjen voimasanoja -blogi