AJANKOHTAISTA, YLEINEN |

Blogi: Loistavana tähtenä

Viime viikon perjantai-iltana 88-vuotias iisalmelainen Hilkka Välinoro astui parrasvaloihin – ensimmäisen kerran elämässään.

Kamerani seurasi Hilkkaa viime vuonna monenlaisissa arkisissa puuhissa kotona, kampaajalla, mökillä ja kylässä tyttärentyttären luona. Kamera tallensi myös käynnin Iisalmen ortodoksisessa kirkossa, joka on vuosikymmenet ollut Hilkalle tärkeä paikka.

Kaikista taltioinneista syntyi journalismia ja teatterialaa syvästi taitavan Anne-tyttären ohjauksessa tarina, joka nyt näytettiin ensimmäisen kerran elokuvateatterissa.

Tärkeää tilaisuutta varten Hilkka oli asetellut hiuksensa kauniisti ja pukeutunut karjalaiseen perinneasuun. Kun tytär talutti hänet aulan läpi katsomon puolelle, ihmiset ympärillä taputtivat.

Huomio sai tähden hämilleen. ”Minä nyt olen vain tällainen tavallinen maalaistyttö”, hän toisti moneen kertaan illan aikana, kun ihmiset ihastelivat hänen luontevaa esiintymistään valkokankaalla ja rohkeutta puhua asiastaan.

Asia oli nimittäin se, että Hilkan hiukset ovat olleet lapsesta saakka tuskastuttavan tappuraiset. Niiden erikoislaatuinen karhea kiharuus on aiheuttanut paljon harmia ja ylimääräistä vaivaa kantajalleen.

Paikalla olleita läheisiä elokuva liikutti varmasti eniten. Hilkan ongelma on kaikille tuttu, ja sille on yritetty kehitellä monenlaisia ratkaisuja. Minkäänlaisella vekottimella tai aineella hiuksista ei ole tullut niin sileitä ja hallittavia, kuin Hilkka olisi halunnut.

Mietin itseäni ja ystäviäni. Yhdellä on omasta mielestään liian pitkä kaula, yhdellä vääränlainen ääni, yhdellä liian isot ihohuokoset. Ja niin edelleen. Hilkan tarina koskettaa, koska siinä on jotain olennaisella tavalla tuttua.

Yhtenä päivänä vuosi sitten olin kuvannut Hilkkaa koko päivän mökillä. Harmittaa vieläkin, kun en enää myöhään illalla jaksanut ottaa kameraa esille. Muistisairautta poteva tähti nojasi väsyneenä polviinsa ja mietti ääneen, miten paljon maailmassa on kärsimystä ja hän on tehnyt hiustensa pörröisyydestä elämän mittaisen ongelman. Onko tässä mitään järkeä?!

No, eihän siinä tietenkään ole! Ja siksikin on hyvä, että tämä vilpitön tarina on nyt elokuvana olemassa.

Kunnia Hilkalle ja hänen ainutkertaisuudelleen ja sille Suurelle, jonka kuvia me kaikki olemme!   

Sinä olet minut luonut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. (Ps. 139:13–14)

Teksti: Tiina Makkonen

Lue lisää

Arjen voimasanoja -blogit
Olkoon päiväsi siunattu
Muutakin kuin työtä
Ensimmäisenä koulupäivän iloitsin, toisena itkin
Ainakin muutama pieni porkkana ja vähän herneitä
Kotona
Muutos