AJANKOHTAISTA, KOHTAAMISIA |

Blogi: Ystävyys kuin toivon tuoja

Mistä tunnet todellisen ystävän? Niin kuin laulussa pohditaan:

”Mistä tunnet sä ystävän?
Onko oikea sulle hän, ajat ankeimmat selvittää?
Kuka viereesi jää, kun on sinulla vaikeaa?
Ja kun tarvitset auttajaa, silloin ystävyys punnitaan, menee muut menojaan.”

Kiteytettynä se on siinä. Ystävyys on vuorovetoista, autetaan toinen toisiamme elämän kuoppaisella tiellä. Annetaan ja saadaan. Iloitaan ja itketään yhdessä. Joskus taas hyväkin ystävyys jää tauolle elämäntilanteiden muuttuessa ja jatkuu sitten ehkä astetta syvemmällä tasolla. On myös ystävyyksiä, jotka tulevat kaarensa päähän hiukan aikaisemmin. Ne ystävyydet ovat peilanneet jonkin tietyn aikakauden tarvetta. Joskus on välttämätöntä osattava päästää irti; kiitos ystävyydestäsi ja hei hei.

Minulla on ystävä isolla Y:llä. Se on hänen lempinimensä. Arvostan hänen syvää ja vankkumatonta ystävyyttään minua kohtaan. Olen tuntenut hänet noin 38 vuoden ajan.

Minullekin ystävät ovat todellakin olleet toivon tuojia.

Sitten minulla on ystävä, jonka olen saanut tuntea noin 14 vuoden ajan. Häkellyn toistuvasti hänen kauniista pulppuavasta elämänvoimastaan, josta saan ammentaa elämän eliksiiriä itsellenikin.

He ovat minulle ihania sielunsiskoja, omaa perhettäni. Onneksi voin valita ystäväni, päinvastoin kuin perhettä, johon synnyin. Ydinperhe kun ei välttämättä ole aina se paras kasvuympäristö lapselle ja joillakin sitä ei ole ollenkaan. Vaikeuksien keskellä yksikin hyvä ihminen tai ystävä voi muuttaa epätoivon toivoksi. Tällöin pahin skenaario väistyy ja tilalle tulee mahdollisuus. Minullekin ystävät ovat todellakin olleet toivon tuojia.

Ystävistäni ja sielunsiskoistani olen saanut oman läheisen toivioperheen, jossa kunnioitetaan ihmisyyttä ja kommunikoidaan rakentavasti sekä suhtaudutaan elämään terveellä uteliaisuudella ja lempeydellä.

Teksti: Satu Peltosaari-Lahtinen
Kuva: Simon Maage/Unsplash

Lue lisää

Arjen voimansanoja -blogi