YLEINEN |

Ensimmäistä kertaa Intiassa

Jari ja George

KOLUMNI

”Mikä saa sinut tekemään vapaaehtoistyötä?” Tämän kysymyksen esitin paikallisille monesti tutustuessani Pipliaseuran tekemään työhön Intian Keralassa. Olivatpa lähtökohdat elämään millaiset tahansa, kohtaamamme ihmiset kertoivat itse saaneensa paljon ja haluavansa nyt vuorostaan antaa takaisin. Vastaus pysäytti. Toivoisin, että tällaista asennetta tarttuisi myös itseeni. Näillä ihmisillä on äärimmäisen vähän vapaa-aikaa – usein vain päivä kahdessa viikossa, mutta senkin vähän he käyttivät auttaakseen muita.

Ennakko-odotuksistani huolimatta ei katukuvassa näkynyt juurikaan kerjäläisiä. Minulle kerrottiin sen johtuvan siitä, että Kerala on yksi Intian hyvinvoivimmista osavaltioista, jossa köyhyys ei ole yhtä suuri kuin monella muulla alueella. Silti apua tarvitsevia on paljon. Köyhien sairaalassa, orpokodissa tai vanhainkodissa ihmisten tarinoita kuunnellessa asia muuttui käsin kosketeltavaksi: Niitä ei olisi, ellei olisi ihmisiä, jotka antavat aikaansa ja rahaansa huonompiosaisten hyväksi. Mitäpä sanotte esimerkiksi lääkäristä, joka tulee vuosittain Englannista Intiaan kuukausiksi työskentelemään palkatta isänsä perustamaan köyhien sairaalaan, ja vielä lahjoittaa säästöistään sairaalan ylläpitämiseksi?

Pipliaseura tekee Keralassa merkityksellistä yhteistyötä paikallisten kirkkojen kanssa. Yhteistyöprojektit antavat uutta suuntaa monien ihmisten elämälle. Keralassa koin evankeliumin olevan erittäin konkreettisesti sekä sanoja että tekoja.

Intiassa moni asia on toisin kuin Suomessa.  Ensikertalaisen silmin vaikuttaa siltä, ettei yhteiskuntarakenne pysty vastaamaan kehittyvän maan ja runsaslukuisen väestön tuomiin haasteisiin. Esimerkiksi välillä tuntui siltä, että ainoaksi liikennesäännöksi riitti tiellä (tai sen välittömässä läheisyydessä) pysyminen.  Mutkia lähestyttäessä kuskin kaasujalka muuttui raskaammaksi ja ohitustilanteet olivat kuin toimintaleffasta.

Intia on suuri ja monimuotoinen maa.  Kokonaiskuvan muodostaminen näin lyhyen matkan aikana on mahdotonta.  Se, mitä näin ja koin, oli vain pieni osa valtavan suurta ja monisäikeistä Intiaa. Silti ihmisten toiveet ja tarpeet kuulostivat hyvin samanlaisilta kuin täällä Suomessa. Perhe, työ ja hyväksytyksi tulemisen kokemus muodostavat peruspilarit, joiden varaan ihmiset haluavat elämänsä rakentaa, niin Suomessa kuin Intiassakin. Tällaisia toiveita minäkin haluan olla mahdollistamassa heille, joiden lähtökohdat elämään eivät ole yhtä hyvät kuin minulla.

Teksti: Jari Pulkkinen

Kirjoittaja on Tampereen seurakuntien rippikoulupappi, jonka matka Intiaan oli hänen elämänsä ensimmäinen Aasiaan suuntautunut matka.