AJANKOHTAISTA, YLEINEN |

Hiv-työ kantanut hedelmää

Afrikassa syrjityistä ihmisistä kaikista heikoimmassa asemassa ovat vammaiset ihmiset. Jopa kirkot ovat ohittaneet heidät. – Vasta nyt olemme alkaneet kutsua heitä koulutuksiimme ja hiv-ohjelmaamme, sanoo Afrikan pipliaseurojen hiv-työn toimiston koulutusvastaava Beatrice Gangoup.

Olemme hiv-työn toimiston ja Suomen ja Kenian Pipliaseurojen järjestämässä koulutustyöpajassa Nairobissa, Keniassa. Työpajassa hiv-työn toimiston ja Kenian Pipliaseuran henkilökunta sekä Laupias samarialainen -hiv-ohjelman kenialaiset vapaaehtoiset perehtyvät vammaisuuteen. Lisäksi luodaan toimintamalleja, jotta vammaiset ihmiset otetaan mukaan jatkossa.

– En tiennyt, kuinka monenlaisia haasteita vammaiset ihmiset kohtaavat. Se pani todella ajattelemaan, lisää Kenian Pipliaseuran hiv-koordinaattori Lynner Oengo.

Ottakaa meidät mukaan

Vammaisjärjestöjen edustajilla on tärkeä rooli työpajassa. Osallistumisellaan he murtavat myyttejä, tabuja ja väärinkäsityksiä vammaisuudesta. Tällä on suuri merkitys muille osanottajille. Nähdessään erilaiset taidot ja kyvyt, joita vammaisilla työpajaan osallistuvilla henkilöillä on, syrjinnän vaikutus vammaisen henkilön kehitykseen tulee ilmi. Kehitysvammasta huolimatta henkilö osaa ja oppii monia asioita. Näkövammainen lapsi pystyy kaikkeen muuhun paitsi näkemiseen, jos hänet otetaan perheen ja yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi.

– Pyytäkää meidät mukaan, ennen kuin teette mitään muuta. Voimme opastaa teitä, kuinka vammaiset henkilöt huomioidaan osallisuuden, syrjimättömyyden ja saavutettavuuden periaatteita noudattaen, opastaa Grace Athe naisten vammaisjärjestöstä.

Kuurojen, sokeiden, ja kehitysvammaisten järjestöjen edustajat nyökkivät hyväksyvästi.

Syrjintä kirkoissa

Työpajaan osallistuville vapaaehtoisille aihe on uusi, vaikka monet ovat toimineet pitkään seurakunnissaan. Tietämättömyys ja syrjintä ovat koko yhteiskunnan ongelmia, eivätkä kirkot tee poikkeusta.

– Olen oppinut ymmärtämään, että vammaisilla ihmisillä on tunteet kuten kaikilla muilla. Heidät tulee hyväksyä sellaisina kuin he ovat. Sääliä vammaiset ihmiset eivät tarvitse, eivätkä aina ulkopuolista apua. En ollut ymmärtänyt, kuinka me loukkaamme vammaisia henkilöitä. Toimin itse kirkon johtajana, ja nyt muutamme toimintatapojamme, summaa hiv-työtä vapaaehtoisena tekevä Caren Omanga.

– Pappina minun tehtäväni on ottaa vammaiset ihmiset mukaan. Minun tulee vierailla heidän luonaan ja luoda hyvä suhde heidän kanssaan. Minun tehtäväni on kutsua vammaiset ihmiset kirkkoon, toteaa piispa ja hiv-vapaaehtoiskouluttaja Laban Kwatemba.

– Rakennamme uutta kirkkoa, joka on melkein valmis. Emme ole kuitenkaan huomioineet saavutettavuutta vammaisnäkökulmasta. Nyt haluamme tehdä muutoksia rakennukseen, kertoo pastori Peter Njoroge, hänkin vapaaehtoinen hiv-kouluttaja.

Hiv-työ vaikuttaa asenteisiin

Afrikan Pipliaseurojen vuodesta 2005 toiminut Laupias samarialainen -hiv-ohjelma on tuonut toivoa kymmenille tuhansille tartunnan saaneille ja heidän läheisilleen. Ohjelma syntyi tarjoamaan Afrikan kirkoille ja seurakunnille välineitä hiv- ja aids-työhön. Suomen Pipliaseura liittyi Laupias samarialainen -hiv-ohjelmaan vuonna 2008. Vuosina 2015–2016 on työstetty ja päivitetty hivkoulutusmateriaaleja, joissa vammaiset ihmiset on huomioitu yhtenä kohderyhmänä.

Laupias samarialainen -hiv-ohjelma on erinomainen esimerkki siitä, miten kehitystä voidaan edistää Raamatun tekstejä hyödyntämällä. Haastamalla sukupuolten epätasa-arvoa ylläpitäviä rakenteita ja parantamalla vammaisten henkilöiden asemaa luodaan mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään – sekä vähennetään hiv-tartuntoja ja syrjintää.

Laupias samarialainen -hiv-ohjelman ydinviesti jokaisen ihmisen arvokkuudesta Jumalan luomana yksilönä on muuttanut käyttäytymistä. Monet kirkot ja seurakunnat ovat syrjineet hiv-positiivisia ja heidän läheisiään sulkemalla seurakuntayhteyden ulkopuolelle tai epäämällä ehtoollisen.

Hivin on nähty olevan Jumalan rangaistus sairastuneen moraalittomasta käytöksestä. Sitä ei ymmärretty, että vaimo sai tartunnan uskottomalta aviomieheltään tai lapsi synnytyksen yhteydessä. Ennen kaikkea ei nähty hiv-positiivisessa kärsivää Kristusta tai lähimmäistä, jota ei tule tuomita vaan rakastaa.

Hiv-ohjelman vaikutuksesta naapurit ovat alkavat tervehtiä hiv-positiivisia ja aidsiin sairastuneita uudelleen. Seurakunnat myöntävät hivin koskevan omia jäseniä, eikä tartunnan saaneen enää ajatella saaneen rangaistusta Jumalalta. Seurakunnat ovat alkaneet auttaa hiv-positiivisia monin tavoin. Ihmiset osallistuvat hiv- testeihin ja perheissä on alettu antaa seksuaalikasvatusta, mikä on olennaista hivin leviämisen estämiseksi, mutta tabu monille afrikkalaisille.

Ulkoministeriön kehitysyhteistyövarojen leikkausten myötä vuosittainen tuki Pipliaseuran hiv-työhön on pienentynyt. Tällä hetkellä ministeriön tukea saa pipliaseurojen hiv-ohjelmaa kehittävä hiv-työn toimisto ja Burundin hiv-ohjelma.

Teksti: Matleena Järviö

Lue lisää

Piplia-lehti 3/17
Jumalan luomat
Ulkoministeriön tuki hiv-työlle jatkuu
Osaako sokea henkilö laulaa? Asennemuutos mahdollistaa ja luo uutta