AJANKOHTAISTA, YLEINEN |

Hyvää kansainvälistä äidinkielen päivää

Helmikuun 21. päivänä vuonna 1952 poliisi ampui lukuisia opiskelijoita yliopistolla Dhakassa, joka on nykyään Bangladeshin pääkaupunki. Opiskelijat osallistuivat mielenosoitukseen, jotta heidän oma äidinkielensä, bangla, saisi olemassaolon oikeutuksen. Viranomaiset olivat vahvistamassa silloisten vallanpitäjien puhumia, ”isompia” kieliä yliopistolla ja kieltämässä banglan käyttöä.

Nämä tapahtumat johtivat myöhemmin UNESCON päätökseen Kansainvälisestä äidinkielen päivästä, jota on vietetty vuodesta 2000 lähtien. Vuosi 2019 on nimetty myös YK:n alkuperäiskansojen kielten vuodeksi.

Alkuperäiskansat nähdyiksi ja tunnustetuiksi

Teemavuosi nostaa esille maailman alkuperäiskansojen kielten tilanteen sekä rauhan, suvaitsevaisuuden ja toisten kunnioittamisen.

UNESCON pääjohtaja Audrey Azoulay vetosi Kansainvälisen äidinkielen päivänä kaikkiin UNESCOn jäsenmaihin, sidosryhmiin ja koulutusyhteistyökumppaneihin, jotta ne tunnustaisivat ja ryhtyisivät vahvistamaan alkuperäiskansojen oikeuksia.

–  Aihe on tärkeä ja ajankohtainen, sillä monet alkuperäiskansat kärsivät edelleen marginalisoinnista, syrjinnästä, äärimmäisestä köyhyydestä ja ovat ihmisoikeusrikkomusten uhreja, sanoi Azoulay.

Opetusta omalla kielellä

Alkuperäiskansoihin kuuluvia ihmisiä on noin 370 miljoonaa ja maailman 7 000 kielestä suurin osa on alkuperäiskansojen kieliä. Alkuperäiskansat ovat aina ilmaisseet halunsa opiskella omalla kielellään, mihin myös YK:n ihmisoikeusjulistus ottaa kantaa.

UNESCOn mukaan kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus turvaavat yhteiskunnan vakautta. Suvaitsevaisuus ja toisten kunnioittaminen ja siten eri kielten ja kulttuuristen erojen hyväksyminen ja suojelu edistävät rauhaa. Silti kielellinen monimuotoisuus on yhä uhatumpaa ja yhä useammat kielet hiipuvat ja kuolevat. 40 %:lla maailman väestöstä ei ole mahdollisuutta opiskella kielellä, jota he puhuvat tai ymmärtävät.

Edistystä kuitenkin tapahtuu myös. On havahduttu äidinkielisen koulutuksen tärkeyteen, etenkin alkeisopetuksessa – ja siihen, että tarvitaan myös sitoutumista kielten kehittämiseen yhteiskunnan eri alueilla. Monikieliset ja monikulttuuriset yhteiskunnat ovat olemassa kieltensä kautta, jolla ne välittävät ja säilyttävät tietoa, perinteitä ja kulttuuria kestävällä tavalla.

Lukutaito äidille on lahja myös lapselle

Pipliaseuroja Kansainvälisen äidinkielen päivä ja alkuperäiskansojen teemavuosi koskettaa läheltä, onhan raamatunkäännöstyö vähemmistökielille niiden ydinaluetta. Tehtävää riittää, sillä juuri valmistuneiden raamatunkäännöstyön tilastojen mukaan yli puolelle maailman 7 000 kielestä ei ole käännetty mitään raamatuntekstiä; näiden kielten puhujia on 246 miljoonaa.

Kun Raamattua käännetään vähemmistökielelle ensi kertaa, luodaan usein myös kirjakieli. Kirjakieli tuo yksittäisille ihmisille toivoa – mahdollisuuden oppia lukemaan. Avautuu tie kehitykselle, mikä tuo työtä, terveyttä ja tasa-arvoa.

Lukutaitaito saa aikaan hyvän kierteen. Kuten eräs aikuinen lukutaito-oppilas sanoi: – Olen onnellinen, osaan kirjoittaa nimeni. Rohkaisen myös lapsiani menemään kouluun. Silloin heillä on tulevaisuus.

Teksti: Terhi Huovari

Lue lisää

Arjen voimasanoja -blogikirjoitus 21.2.
Katri Saarela: Rakastan sinua vai I love you