AJANKOHTAISTA, YLEINEN |

Maailman aids-päivä: Pipliaseuran hiv-työ huomioi vammaiset

Maailman aids-päivää vietetään 1. joulukuuta. Kehitysmaissa vammaisten ihmisten on vaikea päästä terveyspalveluiden piiriin ja he saavat niukasti tietoa hivistä ja aidsista.

Suomen Pipliaseura on systemaattisesti kasvattanut omaa ja kumppaneidensa osaamista vammaisuuteen liittyen Laupias Samarialainen -hiv-ohjelmassa. Tutkimustietoa vammaisten henkilöiden hiv-tartunnoista ei juuri ole, mutta heihin kohdistuva syrjintä, tiedon puute ja seksuaalinen väkivalta altistavat merkittävästi hiv-tartunnoille.

Suomen Pipliaseuran työntekijät ovat luoneet yhteyksiä suomalaisiin vammaisjärjestöihin, hankkinut tietoa ja kouluttautunut. Vammaiskumppanuus ry:n kanssa on tehty hankekohtaiset konsulttisopimukset koulutusta ja laadun varmistamista varten. Nyt vammaisia henkilöitä on aktiivisesti mukana Burundin, Malawin ja Norsunluurannikon hiv-hankkeissa, päivitettävissä materiaaleissa huomioidaan vammaiset henkilöt ja koulutusta on järjestetty kaikille hiv-ohjelmassa mukana oleville maille.

Afrikan pipliaseurat aloittivat Laupias samarialainen -hiv-ohjelman vuonna 2004. Alussa ei huomioitu vammaisia henkilöitä. Viime vuosina Suomen Pipliaseura on yhdessä kumppanimaidensa Norsunluurannikon, Burundin ja Malawin kanssa kehittänyt maahankkeita korjatakseen tilannetta. Myös hiv-ohjelmaa koordinoiva ja kehittävä hiv-työn toimisto on tässä mukana.

Yhteistyö paikallisten vammaisjärjestöjen kanssa on tärkeä tapa oppia heiltä ja heidän kanssaan, jotta vammaiset henkilöt pääsevät mukaan aktiivisina toimijoina hankkeen eri tasoille. Vammaisten henkilöiden osallistuminen muuttaa asenteita myös laajemmin, kun he tulevat näkyväksi osaksi yhteiskuntaa. Ulkoministeriö tukee Suomen Pipliaseuran hiv-työtä kehitysyhteistyövaroista ohjelmaa koordinoivan ja kehittävän hiv-työn toimiston sekä Burundin ja Norsunluurannikon maahankkeiden kautta.

norsunluurannikko_uutinen

Elämää vamman kanssa

Norsunluurannikolla asuva Cecille menetti näkönsä 12-vuotiaana sairauden seurauksena. Cecille on mukana näkövammaisten naisten yhdistyksessä, joka tekee yhteistyötä Norsunluurannikon Pipliaseuran kanssa. Cecille kertoo, miten elämä on jatkuvaa taistelua, sillä liikkuminen ja ihmisten asenteet hankaloittavat elämää. Näkövammaisten, kuten muidenkin vammaisten henkilöiden, elämää kehitysmaissa vaikeuttaa tietämättömyys ja ennakkoluulot. Vammaisuutta selitetään Jumalan tai jumalien rangaistuksena vanhempien tai suvun pahoista teoista tai noituuden avulla aiheutettuna kirouksena. Vain noin 2% vammaisista saa mahdollisuuden käydä koulua.

Vanhempani eivät hyväksyneet minua näkövammani takia. He eivät antaneet minun tehdä kotiaskareita itsenäisesti. Olen kuitenkin pystynyt opiskelemaan, ja toimin opettajana. Olen naimisissa, ja nyt pystyn huolehtimaan kodistani itse. Haasteita on silti kuitenkin: en esimerkiksi pysty käymään torilla ostoksilla yksin. Koen kuitenkin itseni hyödylliseksi yhteiskunnalle ja se on tärkeää.
Norsunluurannikkolainen Cecille

Cecille:n työmatkat ovat pitkät ja kulkeminen kodin ulkopuolella on vaikeaa. Taksit eivät välttämättä ota häntä kyytiin, koska hän on sokea.

Kuljettajat ajattelevat, että tulee ongelmia. He eivät tule ajatelleeksi, että pystyisin opastamaan perille, vaikka en näekään. Jos kadulla yritän pysäyttää jonkun ja kysyä neuvoa, moni kulkee ohi ja jättää vastaamatta. Ihmiset olettavat minun pyytävän rahaa tai muuta aineellista apua.
Norsunluurannikkolainen Cecille

Hyväksynnän saamiseksi on tehtävä paljon töitä.

Suomen Pipliaseura on strategiansa mukaisesti päättämässä yhdeksänvuotista yhteistyötään Norsunluurannikolla ja Burundissa kuluvan ja ensi vuoden aikana. Vastuu hankkeista on suunnitelman mukaisesti siirtynyt nyt paikallisille pipliaseuroille.