AJANKOHTAISTA, KOHTAAMISIA |

Blogi: Matkalla toivon kanssa

Kun marraskuun iltana kävelee yksin pimeitä katuja, on kiva, jos ei tarvitse kulkea ihan yksin. Pari iltaa sitten muistin, miten hyvää seuraa toivo on. Se pitäisi muistaa pitää vierellä aina ja kaikkialla.

Sain muistutuksen toivosta, kun kävin kuuntelemassa Tampereen vanhalla kirjastotalolla syksyn viimeistä Täällä kuollaan -luentoiltaa.

Teologian tohtori Maarit Hytönen Kirkon tutkimuskeskuksesta kertoi Irja Kilpeläisen ja Martti Lindqvistin ajatuksia kuolemaan liittyvästä toivosta. Epäilevä minäni sai muistutuksen: on täysi syy toivoa, että elämä on matkaa kohti kotia ja lopullista lepoa. Toivo on lahja, ja se on pelkkää armoa.

Jos uskomme taivaaseen, on täysi syy myös olettaa, että siellä ei avata ovia yksille ja työnnetä muita pois. Jo varhainen kirkkoisä Origenes sanoi, että Jumala rakastaa maailmaa niin paljon, että lopulta hän pelastaa jopa Saatanan.

Tämä viimeinen muistutus tuli illan toisen puhujan, kirjailija-filosofi Torsti Lehtisen suusta.

Hän tervehti meitä ”kanssaan kuolemaa kohti kompuroivia” ja muistutti Jobin tarinasta. Kun ihminen on menettänyt kaiken, jää jäljelle enää kuolemantoivo. Job löysi toivon täydellisen epätoivon kautta. Molempia tarvitaan, jotta on elämää.

Kuolemaan liittyy myös toivo viisaudesta. Kun muistaa elämässä kuoleman, ehkäpä osaa elää pikkuisen tolkummin – olla tuhlaamatta energiaa asioihin, joita kuolevaisena ei oikeasti tarvitse.

***

Mitä isompi on asia, sen vähemmän löytyy varmoja vastauksia. Niin se vain on. Se on kamalaa mutta myös helpottaa elämää. Kaikkiin kysymyksiin on olemassa vastaus, mutta ei minulle. Ei tarvitse ahdistua siitä, ettei tiedä varmasti. Ei kukaan muukaan tiedä. Näin oletan – jopa toivon.

Illan tärkein anti itselleni oli Torsti Lehtisen ehdotus siitä, että uskontunnustus voisikin olla toivontunnustus. Kun kävelin kotiin toivo käsipuolessa, muokkasin tunnustusta uusiksi: ”Minä toivon että on Isä, Jumala, Kaikkivaltias, taivaan ja maan Luoja…”

Tätä voi pitää ainakin varatunnustuksena silloin, kun uskoa ei riitä alkuperäiseen.

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 1. Kor. 13:13

Teksti: Tiina Makkonen

Lue lisää

Arjen Voimasanoja -blogi