AJANKOHTAISTA, YLEINEN |

Pipliaseurat linjasivat seuraavat kuusi vuotta

Pipliaseurojen maailmanlaajuinen verkosto, Yhtyneet Raamattuseurat (United Bible Societies, UBS) kokoontuu kerran kuudessa vuodessa määrittelemään pipliaseurojen strategisen suunnan ja keskeiset tavoitteet seuraavalle kuusivuotiskaudelle. Yleiskokous järjestettiin toukokuussa Philadelphiassa. Samalla vietettiin Amerikan Pipliaseuran 200-vuotisjuhlaa.

Yhtyneet Raamattuseurat on erityinen ainakin kolmella tapaa. Sen muodostama pipliaseurojen verkosto toimii noin 200 eri maassa tai alueella. Se toimii tunnustusten välisesti ja tekee yhteistyötä kaikkien kristillisten kirkkojen kanssa. Lisäksi pipliaseurojen työote raamattutyöhön on kokonaisvaltainen. Yhtyneet Raamattuseurat ei määrittele itseään organisaationa tai instituutiona vaan keskinäisen yhteyden kautta.

Olennaista on Pipliaseurojen vuorovaikutus toinen toistensa kanssa. Yleiskokous vahvistaa yhteistä näkyä ja tehtävää sekä sitoutumista yhteisiin arvoihin. Se myös arvioi hallintoelinten toimintaa sekä päättää toimintaa ohjaavista säännöistä. Yleiskokous määrittelee strategisen suunnan ja keskeiset tavoitteet seuraavalle kuusivuotiskaudelle.

Raamatun merkitys vapauttajana

Yhtyneiden Raamattuseuojen yleiskokous pidettiin Philadelphiassa Yhdysvalloissa. Kokouksen yhteydessä juhlittiin 200 vuotta täyttänyttä Amerikan Pipliaseuraa. Sen toimitilat sijaitsevat aivan kaupungin historiallisessa ytimessä ja viestivät näin osaltaan Raamatun kytkeytymisestä liittovaltion perusteisiin. Yleiskokouksen teemana oli Jumalan sana elävänä toivona kaikille.

Kokouksessa kuultiin Canterburyn arkkipiispan Justin Welbyn videotervehdys.

Ilman Raamattua kristillinen kirkko olisi pelkästään yksi kansalaisjärjestö muiden joukossa. Kertomus Jumalasta meidän kanssamme vapauttaa maailmassa, joka täyttyy muista kertomuksista, muista toiveista, arkkipiispa Justin Welby sanoi.

Raamatun kertomus tukee myös ajatusta globaalista perheestä, joka on keskeinen Pipliaseurojen verkostolle. Tällöin ei puhuta niinkään yhdenmukaisuudesta, vaan juhlitaan eri kulttuureja – pysähdytään näkemään Raamatun tekstiä toisen tavoin, jotta nähtäisiin eri tavalla, arkkipiispa jatkoi.

Kokouksessa oli puhuttelevaa havaita, miten yhteistyö toimi eri intressipiireistä tulevien välillä. Esimerkiksi Israelin Pipliaseura, Israelin arabien Pipliaseura sekä Palestiinan Pipliaseura liikkuivat luontevasti yhdessä. Kokoustilanteissa sai ensikäden tietoa eri toimintaympäristöistä. Vaikkapa uutena jäsenenä aloittaneen Mongolian Pipliaseuran puheenjohtaja kantoi huolta kristinuskon ohuudesta vasta kristityksi kääntyneiden parissa.

Lähi-idästä kotoisin oleva arkkipiispa oli puolestaan huolissaan muslimien kohtelusta Euroopassa. Hän arveli pikakääntymisten tuottavan vaikeuksia kirkoille pakolaisvirtojen lähtömaissa. Kristittyjen ja muslimien keskinäisten suhteiden hoitaminen on ratkaisevaa maailman tulevan kehityksen kannalta. Tämä todettiin suoraan tai epäsuorasti monessa puheenvuorossa.

Raamatunkäännöstyötä ja kehitysapua

Yleiskokous uudisti sitoumuksen kokonaisvaltaiseen työotteeseen, jossa huomioidaan ihminen. Pipliaseurojen Laupias Samarialainen -ohjelma onkin jo toteutunut 19 maassa, lukutaitotyö on ulottunut 40 kielelle ja 40 Pipliaseuraa on tehnyt traumatyötä. Lisäksi Pipliaseurat ovat toimineet aktiivisesti näkövammaisten parissa.

Kokonaisvaltaiseen työotteeseen sisältyy myös puolesta puhuminen. Tehtävänä on avata Raamatun merkitystä yksilön elämässä ja koko yhteiskunnassa. Kuvaava esimerkki tästä työstä on raamattutyön panos maailmanlaajuisessa maahanmuutossa. Esimerkiksi Costa Rican ja Itävallan Pipliaseurat ovat kehittäneet julkaisuja ja muuta materiaalia, jossa tarkastellaan Raamatun ja maahanmuuton välistä suhdetta; tuetaan muuttajaa ja vaikutetaan vastaanottavan yhteisön asenteisiin.

Raamatunkäännöstyö on tuottanut tulosta. Vuodesta 2010 alkaen on maailmanlaajuisesti käännetty 116 koko Raamattua. Tuotannon ja jakelun suhteen digitaalinen teknologia haastaa ajattelua, jossa kriittinen kohta on yksilön mahdollisuudessa hankkia itselleen oma Raamattu. Tulevaisuus näyttää, miten jatkossa painotuotteen sijaan korostuu Raamatun kytkeytyminen merkitykselliseksi osaksi elämää. Pipliaseurat tukevat seuraavan kuuden vuoden aikana digitaalista kehitystä tavoittaakseen uusia yleisöjä Raamatun äärelle.

Philadelphia Promise linjaa Pipliaseurojen työn

Yleiskokous hyväksyi ”Philadelphia Promise” -asiakirjan ennen muuta lupauksena heille, joilla ei ole Raamattua. Philadelphia Promise –asiakirja ohjaa yhteisön strategisilla linjauksilla pipliaseurojen työtä seuraavien kuuden vuoden aikana.

Asiakirjassa sitoudutaan kokemusasiantuntijuuden käyttöön raamattutyön suunnittelussa ja toteutuksessa. Tarkoituksena on jatkaa historiallista tavoitetta saavuttaa mahdollisimman tehokas ja mielekäs Pyhien kirjoitusten jakelu – ja tukea ihmisten vuorovaikutusta Jumalan Sanan kanssa. Keskeistä on myös eri pipliaseurojen yhteistyö ja pitkäjänteinen työ tehtävien toteuttamisessa.

Kirkkosuhteiden osalta katolinen kirkkoon verkostossa aliedustettuna sen maailmanlaajuiseen painoarvoon nähden. Kirkkosuhteiden vahvistaminen on edelleen lähivuosien painopiste. Pipliaseurat näkevät itsensä kirkkojen palvelujärjestöinä.

Tulevan kehityksen kannalta keskeistä on globaalin etelän ja lännen välisen yhteistyön rakentaminen. Siihen liittyy painostuksen alla elävien kristittyjen tukeminen. Pipliaseurojen työssä näkyy merkittävänä myös kehitysapu. Itse heräsin kysymään, miten maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden kokemus voisi näkyä jatkossa Suomessa tehtävässä työssä.

Kokouksessa todettiin, miten nuorten määrän kasvu, kaupungistuminen sekä kirkon painopisteen siirtyminen etelään, vaikuttavat ideoihin, musiikkiin, teologiaan ja Raamatun lukemiseen. Pipliaseurojen verkoston voi näin ennakoida muuttuvan vielä enemmän yhteisöllisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta korostavaan suuntaan.

Artikkelin kirjoittanut Sami Uusi-Rauva on Suomen Pipliaseuran hallituksen jäsen, joka osallistui toukokuussa Philadelphiassajärjestettyyn Yhtyneiden Raamattuseurojen World Assembly -yleiskokoukseen. WorldAssemply on pipliaseurojen korkein päättävä kokous, joka järjestetään noin kuuden vuoden välein.

Juttu on osa Piplia-lehteä 02/16. Lue koko lehti tästä.