AJANKOHTAISTA, YLEINEN |

Blogi: Tavataan ja halataan!

Onneksi lentokoneen matkatavararuuman luukut olivat viime viikolla niin pahasti jumissa, että ystävieni tulo viivästyi ja jouduin odottamaan melkein tunnin heitä lentokentän saapuvien aulassa. Minulla oli hyvin aikaa seurata muiden matkalaisten kohtaamisia vastaantulijoidensa kanssa.

Kaikesta päätellen moni muukin lentokone oli laskeutunut samoihin aikoihin, koska odotusaulassa oli paljon väkeä.  Joka kerta kun turva-alueen ovet avautuivat, ainakin jonkun ilme kirkastui. Tulijan ja vastaanottajan katseet kohtasivat toisensa ja askeleet alkoivat suuntautua toisiaan kohti.

Huomasin, että tässä on paikka, jossa voi halailla ja suukotella rauhassa. Osoittaa että on ollut ikävä ja on hyvä, että toinen on taas lähellä.

Lapsenlapsi otti mummonsa vastaan sellaisella tunteenpalolla, että mummo oli kaatua matkalaukkujensa päälle. ”Ai niin, sinäkin olet täällä”, mummo sanoi ensimmäisen tunteenpurkauksen laannuttua lapsen kanssa olevalle miehelle, oletettavasti omalle pojalleen. Molempia nauratti.

Maahanmuuttajaperhe oli saanut vieraikseen perheenjäseniä kotimaasta. Se riemu oli niin äänekästä ja kertakaikkista, että aulassa tuskin kukaan pystyi olemaan hymyilemättä.

Oli hienoa olla todistamassa saapumista. Yleensä minua ovat koskettaneet enemmän lähtemiset.

Vaikka olen liikkuvaa ihmistyyppiä, lähtöihini on aina sisältynyt paljon kaihoa ja jännitystä. Kun juna lähtee asemalta, tulee joka kerta pala kurkkuun. Kun lähtee, ei voi koskaan olla täysin varma, saapuuko koskaan perille ja palaako koskaan takaisin.

Olen yrittänyt opetella ajattelemaan, että vaikka lähtisi väärään suuntaan, voi reittiä yleensä aina korjata. 1990-luvulla Syyriasta Suomeen kotoutunut ystäväni oli asunut Suomessa vasta pari vuotta. Hän oli menossa Tampereelta Helsinkiin työhaastatteluun ja oli tapansa mukaan viimetipassa. Hän kuitenkin ehti junaan ja päätti ottaa matkan rennosti. Uni tuli silmään melkein heti. Hän heräsi vasta, kun junassa kuulutettiin ”Saavumme hetken kuluttua Pieksämäelle”. Soitto vaimolle paljasti, että hän oli hypännyt Tampereella väärään junaan.

Työpaikka jäi saamatta, mutta tulipahan käytyä Pieksämäellä.

Kotiin löytyi tie helposti. Viereiseltä raiteelta oli juna lähdössä samaa reittiä takaisin etelään päin. Vaimo tuli Tampereella asemalle vastaan.

Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.
(Ps. 121:8)

Teksti: Tiina Makkonen

Lue lisää

Arjen voimasanoja -blogi
Voimia, Tomi!
Maailman avaaja
Puhdistava itku
Kaikki samassa kuvassa
Voimaannuttavaa kuvaa etsimässä
Tacka nej
Suomalaisen naisen kiitos
Hyvää siivouskevättä
Mietteitä kansainvälisenä äidinkielen päivänä
Mieluummin yhdessä kuin oikeassa
Sovinto menneisyyden kanssa
Kun käteni eivät riitä