Kysymyksiä ja vastauksia uusista suomennoksista

Piplia julkaisi lokakuussa uudet suomennokset Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta ja Jobin kirjasta. Julkaisut ovat osa VT2028-käännöshanketta. Uudet käännökset ovat kiinnostaneet ja olemme saaneet jo kysymyksiä ja palautetta. Kiitos kaikista esitetyistä kysymyksistä! Tässä artikkelissa vastaamme yleisimpiin esitettyihin kysymyksiin.

Kysymyksiin ovat vastanneet kääntäjät ja Piplian muut asiantuntijat.

Mikä on ollut suurin löytö käännöstyön parissa?

Tuomas Juntunen, raamatunkääntäjä, kieliasiantuntija: Yllättävintä ja palkitsevinta on ollut huomata, kuinka eläväksi ja samaistuttavaksi Raamatun teksti voi tulla, kun käännöstyössä painotetaan nykykielisyyttä ja ymmärrettävyyttä sen sijaan, että teksti tehtäisiin muinaisen tai ylevän kuuloiseksi.

Hanna Vanonen, raamatunkääntäjä, eksegetiikan asiantuntija: Kääntäessä tekee tekstin sisällöstä ja kielestä löytöjä joka päivä – ehkä ne suurimmat kirkastuvat sitten vasta hankkeen lopuksi, kun on aikaa rauhassa jäsentää ajatuksiaan ja käydä läpi muistiinpanojaan. Palkitsevaa on huomata vähän väliä, miten laajasti Raamatun tekstit resonoivat erilaisten tämän(kin) ajan kysymysten kanssa.

Yksi suurimpia iloja käännöstyössä on saada osallistua merkittävään kulttuurihankkeeseen aikana, jolloin ei ole ollenkaan itsestään selvää saada leipäänsä vanhojen kielten osaamisesta tai kulttuuriperinnön vaalimisesta. Samoin arvostan kovasti eri kirkkokuntien halua olla yhdessä mukana tällaisessa hankkeessa ja tehdä yhteistyötä kaikille tärkeän tekstin äärellä.

Mikä oli suurin haaste? Mitkä olivat ongelmallisimmat kohdat?

Hanna Vanonen, raamatunkääntäjä: Yksi haaste on suhteellisen tiivis aikataulu. Juuri kun tuntuu, että on kunnolla päässyt sisälle yhteen Raamatun kirjaan, onkin jo aika siirtyä seuraavaan. Onneksi käännöksen tekijöitä ja kommentaattoreita on hankkeessa kaikkiaan niin monta, että käännökset ehditään käydä läpi useaan otteeseen ennen julkaisua – vaikka me kääntäjät olisimmekin siihen mennessä jo kauan työskennelleet muiden tekstien parissa.

Eräs erityisen vaikeana mieleen jäänyt aihealue on temppelikuvaukset. Esimerkiksi 1. Kun. 7 oli haastava kääntää: ihan kaikkea sanastoa ei tunneta, tekstissä on epäloogisuuksia (esim. pylväiden määrä jakeissa 2–3) ja lisäksi asia, josta puhutaan, on suurimmalle osalle nykylukijoista melko lailla tuntematon.

Tuomas Juntunen, raamatunkääntäjä: Haastavinta kääntämisessä on ollut se, että alkuteksti on usein hyvin vaikeaa ymmärtää, ja vaikka sen merkityksen lopulta saa selville, sen ilmaiseminen sujuvalla ja ymmärrettävällä suomen kielellä on vaativa tehtävä. Lisäksi henkilökohtaisesti on haastavaa, jos on keksinyt omasta mielestään toimivan ratkaisun, mutta lukijapalaute osoittaakin, ettei valittu ilmaus toimikaan ja on keksittävä uusi.

Miksi Vanhaa testamenttia käännetään uusiksi?

Vanhaa testamenttia käännetään uudelleen suomeksi, jotta Raamattu pysyy ymmärrettävänä, ajanmukaisena ja saavutettavana nykykieliselle lukijalle.

Kieli ja lukutavat muuttuvat, vanhat käännökset eivät aina avaudu nuoremmille sukupolville, ja digitaalinen lukutapa edellyttää sujuvampaa ja rytmiltään modernia tekstiä. Lisäksi alkutekstien tutkimus ja uudet käsikirjoituslöydöt mahdollistavat aiempaa tarkemman ja läpinäkyvämmän käännöksen.

Tavoitteena on, että Raamattu pysyy elinvoimaisena, merkityksellisenä ja helposti saatavana kaikille suomea ymmärtäville.

Mistä VT2028 käännetään?

VT2028-käännöksen pohjatekstinä on tieteellisistä julkaisuista otettu hepreankielinen ja arameankielinen teksti.

Raamattu ei ole vain yksi kirja. Vanhan testamentin tekstit säilytettiin alun perin lukuisissa erillisissä kirjakääröissä. Tutkimuksessa saadaan jatkuvasti uutta tietoa Vanhan testamentin alkukielisistä teksteistä. VT2028-käännöksessä käytettävä pohjateksti perustuu tieteellisiin editioihin. VT2028 käännetään nk. masoreettisesta tekstistä, joka on julkaistu tieteellisesti toimitetuissa laitoksissa Biblia Hebraica Stuttgartensia (BHS) ja Biblia Hebraica Quinta (BHQ). Lisäksi on hyödynnetty varhaisia käsikirjoituksia ja käsikirjoituskatkelmia (Qmran) sekä varhaisia käännöksiä.

Jos jonkin kohdan merkitys on hepreankielisessä tekstissä epäselvä, VT2028-käännökseen tehdään siitä selittävä alaviite, joka Raamattu.fi-palvelussa ja Piplia-sovelluksessa aukeaa tekstiyhteyteen.

Millaisia v. 1992 käännökseen mahdollisesti jääneitä virheitä on korjattu?

VT2028-hankkeessa ei korjata vanhojen käännösten virheitä, vaan teksti käännetään kokonaan uudelleen suoraan Vanhan testamentin alkukielestä.

Mikä on Jumalan nimi? Miksi se on kirjoitettu punaisella joissakin kohtaa?

Yksi käännöstyön haastavimmista kysymyksistä on Jumalan nimen suomentaminen. Vanhassa testamentissa Jumalalla on erisnimi JHWH, suomalaisittain Jahve. Nimi esiintyy hepreankielisessä tekstissä noin 7 000 kertaa. Juutalaisessa perinteessä Jumalan nimeä ei sanota ääneen, ja monissa raamatunkäännöksissä nimi on piilotettu kiertoilmausten, kuten Herra, taakse. Miten suomenkieliselle lukijalle voisi osoittaa sen, että alkutekstissä esiintyy Jumalan erisnimi JHWH ja missä kohtaa yleisnimi elohim, Jumala? Käännöksessä on otettu käyttöön korostusväri: punaisella värillä on merkitty ne kerrat, kun alkukielen tekstissä on erisnimi JHWH, mustalla tekstillä on Jumala silloin, kun alkutekstissä käytetään sanaa elohim. Jumalasta käytetään Vanhassa testamentissa myös lukuisia muita nimiä. Ne on nyt kaikki käännetty suomeksi.

Lue lisää: Mikä on Jumalan nimi?

Missä järjestyksessä käännöstyö etenee?

Käännöstä ei tehdä alusta loppuun, vaan työ jaetaan neljään käännösjaksoon vuodessa. Jaksoissa tekstimäärät ovat suunnilleen yhtä suuria. Käännöstyö aloitettiin helpommista teksteistä siirtyen vaikeampiin. Käytännössä järjestys on joustava, esimerkiksi Psalmien käännös haluttiin tehdä jo varhain.

Kumpi kirja oli mielestänne helpompi kääntää: Ensimmäinen Mooseksen kirja vai Job?

Molempien kirjojen kääntämisessä on omat erityisongelmansa. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa haasteellista on se, miten maailmankuvaan liittyvät asiat käännetään. Jobin kirjassa haasteena on kohdat, joiden pohjatekstin merkitys on kaikille tutkijoille epäselvä.

Proosapainotteisen tekstin kääntäminen on usein helpompaa kuin runollisen, koska runoteksteissä runotyyliin ja -rytmiin liittyvät kysymykset ohjaavat vaihtoehtoja. Runossa äänteillä, alkusoinnuilla, kaksoismerkityksillä, metaforilla ja muilla runon tehokeinoilla on erityinen merkitys. Samalla ilmaisutavat ovat usein kieleen sidottuja: kääntäjän täytyy löytää luovia keinoja kääntääkseen pohjatekstin tyyli ja merkitys onnistuneesti kohdekielelle.

Miten Raamatun nimet lausutaan, esim. [abraham] vai [aabraham]?

Äänikirjan ohjeistuksessa noudatamme yleistä suomen kielen periaatetta, jossa sana luetaan niin kuin se kirjoitetaan. Nimistössä on pääsääntöisesti säilytetty sama kirjoitusasu, kuten se nykyisessä Kirkkoraamatussa on. Nimistö on kääntämisen kannalta kiinnostava teema, johon liittyy paljon käännöshistoriaa ja nyansseja. Lue lisää: Mikä on Iisakin vaimon nimi?

Millä perusteella jokin suomenkielinen sana valitaan silloin, kun mahdollisesti on useita sopivia sanoja?

Sanavalintoihin vaikuttaa keskeisesti konteksti eli se, millaisessa asiayhteydessä kyseinen sana esiintyy. Sanavalintaan saattaa tällaisessa tapauksessa vaikuttaa esimerkiksi tavumäärä tai sanassa esiintyvät äänteet, varsinkin runoja käännettäessä. Käännettäessä pyritään myös , niin että jos jokin sana toistuu tiheästi, perusilmaukselle etsitään välillä synonyymejä.

Käännöstä on tekemässä monta asiantuntijaa: kääntäjät, Piplian muut asiantuntijat sekä ekumeeninen ohjausryhmä. Yhteistuumin päästään parhaimpaan lopputulokseen sanavalinnoissa. Kääntämistä ohjaa parikymppisten kielentaju, ja Elisa-mallilukijaa käytetään sisäisenä työkaluna, kun mietimme sananvalintoja. Taustalla on tietoa 20-vuotiaiden kielen ymmärtämisestä ja sen mahdollisista haasteista. Lähdemme samalla siitä, että mikä on ymmärrettävää parikymppiselle, on ymmärrettävää myös tätä vanhemmille. Lisäksi käännöstä testataan laajasti tavallisilla lukijoilla, ja testitulokset vaikuttavat muun muassa sanavalintoihin.

Miten lukijakyselyiden vastaukset ovat vaikuttaneet käännökseen?

Käännöstä on testattu laajasti tavallisilla lukijoilla, koska heitä varten käännöstä tehdään. Testaukset ovat vaikuttaneet monin tavoin käännösratkaisuihin, sekä yksittäisiin sanoihin että tyyliin. Esimerkiksi kääntäjien ensimmäisessä luonnoksessa esiintynyt muoto “Voi tätä onnea, kyllä naiset nyt hehkuttivat…” sai testaajilta kritiikkiä, heidän mielestään ”hehkuttaa” ei ollut sopiva tyyliltään tekstiin. Käännöksen muotoiluun tuli neutraalimpi ilmaus: “Voi tätä onnea, kyllä naiset nyt puhuvat, miten onnellinen minä olen.”

VT2028 kääntäminen jatkuu: Liity testiryhmään!

Käytettiinkö käännöstyössä tekoälyä apuna?

Sellaista tekoälyn palvelua ei vielä ole, joka osaisi vanhoja Lähi-idän kieliä ja käsikirjoituksia, joten ihmiset joutuvat edelleen tekemään tämän työn. Käännösprosessissa toki hyödynnetään myös nykyistä teknologiaa: tekoälyä on käytetty lukijapalautteen ja testivastausten analysoinnissa.

Onko käännös luotettava?

Käännöksen luotettavuuden mittaaminen on monimutkainen kysymys. Tämä johtuu siitä, että luotettavuus voidaan ymmärtää usealla erilaisella tavalla. Puhetta käännöksen luottavuudesta tapaa tavallisimmin yhteyksissä, joissa arvioidaan käännöksen käyttökelpoisuutta. Silloin harvemmin arvioidaan sitä, palvelevatko käännettäessä käytetyt periaatteet sitä tavoitetta, joka juuri arvioitavalle käännökselle on asetettu. Luotettavuuden sijasta Raamatun kääntämistä harjoittavat tahot puhuvat mieluummin tarkkuudesta. Tarkkuudella tarkoitetaan silloin sitä, kuinka hyvin käännös pystyy välittämään lähtötekstin asiasisällön. Tähän vaikuttaa erityisesti käytetyt käännösperiaatteet, joita ei voi sivuuttaa käännöksiä arvioitaessa.

Käännettäessä tekstiä kieltä toiselle, kääntäjät tekevät aina tulkintaa. Syynä on se, etteivät kielet vastaa koskaan täysin toisiaan. Esimerkiksi hepreassa, arameassa ja kreikassa on kieliopillisia rakenteita, jotka jo itsessään edellyttävät lukijalta tulkintaa. Niinpä myös kääntäjät joutuvat tulkitsemaan, mitä tekstillä oikeastaan halutaan sanoa. Tulkintaa tarvitaan myös, kun valitaan erilaisten käännösvaihtoehtojen välillä miettien, mikä vaihtoehdoista vastaa parhaiten lähtötekstin sisältöä sekä käännösperiaatteita.