Lempeän kristillisyyden ehdoilla
Piplia-lehden tämän vuoden kolumnistina aloittaa Hiljaisuuden Ystävien uusi toiminnanjohtaja Juha Tanska. Tanska hakee liittymäkohtaa Raamatun ja mitä tavallisimman arjen välillä.
Juha Tanska tunnetaan maanläheisen kristillisyyden puolestapuhujana. Hän painottaa lempeää, tilaa antavaa, keskeneräisyyden hyväksyvää kristillisyyttä.
”Länsimaisen kirkon historiassa kirkko on ollut ankara, kontrolloiva ja esivaltaa edustava instituutio. Kirkolla on ollut rangaistuskeinonsa. Se on voinut häpäistä ja syrjäyttää ihmisiä”, Juha Tanska sanoo.
Lempeän kristillisyys avautuu vastakohdastaan käsin
Tanskan mukaan lempeä kristillisyys ei käytä yhteiskunnallista eikä hengellisesti alistavaa valtaa.
”Lempeää kristillisyyttä koen kohdanneeni eniten Taizé-tyyppisessä hengellisyydessä. Siinä ei edes oleteta, että uskon ja Jumalan salaisuuden voisi ottaa käsitteellisesti ja sanallisesti haltuun. Kukaan ei seiso ihmisten edessä ja määrittele, että tällaista on usko, tällainen on Jumala: ota tai jätä.”
Lempeässä kristillisyydessä ihmisen ja Jumalan välille jää vapaa tila.
”Lempeä kristillisyys on minusta sellaista kristinuskoa, joka pyrkii luomaan suvaitsevaista tilaa ihmisen ja Jumalan kohtaamiselle turvallisessa ja sallivassa ilmapiirissä. On tilaa epäilylle, kyselylle, keskeneräisyydelle, rikkinäisyydelle ja varjoille.”
Lempeä kristillisyys ei rakenna sanoilla sellaista todellisuutta, johon kukaan ei yllä. Pikemminkin se tunnistaa todellisuuden kaikessa hauraudessaan ja vajavaisuudessaan.
”Lempeä kristillisyys ei hyväksy ihmisten alistamista eikä hyväksikäyttöä. Kristilliseen uskoon kuuluu sen sijaan oikeudenmukaisuuden periaate ja ihmisen puolelle asettuminen: kärsivällinen työ paremman maailman puolesta. Jos kulttuurinen ihanne on helppo ja mukava elämä, kristityn kutsumuksen todesta ottaminen ei takaa tätä. Kristinuskoon kuuluu myös jonkinlainen eksistentiaalinen ahdistus. Ihmisen täytyy suostua siihen, että ahdistus, vaikeudet ja epäonnistuminenkin ovat osa kristityn kutsumusta”, Tanska mietiskelee.
Pappi ja maaviljelijä
Juha Tanska on paitsi pappi, myös maaviljelijä Haminassa. Miten näiden kutsumusten yhdistäminen onnistuu?
”Kun olin nuori teologian opiskelija, professori Timo Veijolan pitämä saarna yliopiston avajaisjumalanpalveluksessa herätti ajatuksen paluusta kotiseudulle. Halusin yhdistää kestävämmän, ekologisen elämäntavan sekä papin työn. Se oli nuoruuden idealismia vailla realiteettien ymmärrystä. Ostimme vanhemmiltani rapistuneen pikku tilan. Vasta silloin idealismini törmäsi todellisuuteen. Opiskelin pari vuotta maataloutta työn ohella, mutta elämäntavastani ei tullut menestystarinaa.”
Pientilan viljely sitoo pääomaa, eikä ole taloudellisesti kannattavaa.
”Tämän ei ole tarkoitus olla uhriutumiskertomus, mutta huomaan jääneeni jonkin vanhan ja uuden väliin. Lapsuudenperheeni eli osin omavaraistaloudessa. Omat aikuiset lapseni elävät kaupunkilaiselämää. Puolet minusta elää kiinni vanhassa, toinen puoli modernissa.”
Merkityksellinen hengellisyys nivoutuu arkeen
Juutalaiseen perinteeseen on liittynyt rikas sapattiin valmistava tapakulttuuri. Myös Suomen maaseudulla valmistauduttiin ennen vanhaan pyhän viettoon, Tanska miettii.
”Leipätaikina pantiin kohoamaan ja tiinussa kohoavan taikinan päälle piirrettiin risti. Se oli leivän siunaamista ilman, että sitä välttämättä sanottiin siunaamiseksi. Näin toimittiin lapsuudenkodissani, joka ei ollut uskonnollinen. Pyhä erottui arjesta ilman, että sitä korostettiin.”
”Ajattelenkin, että merkityksellinen hengellisyys nivoutuu arkeen. Sitä jaksaa elää ja ylläpitää vuosikymmeniä. Vaativa ja vaikea kristillisyys synnyttää tunteen, etten jaksa tällaista, en pysty tähän. Arkeen kätkeytyvä yksinkertainen hengellisyys voi sisältää pieniä hengähdyspaikkoja, jotka koskettavat kokonaisvaltaisesti.”
Rukoushuokaus riittää
Miten sitten kaupungin hälyn keskellä voi vaalia hiljaisuutta? Tanska rohkaisee yksinkertaisuuteen.
”Kristillisessä perinteessä on säilynyt paljon yksinkertaisia rukoushuokauksia, jotka ovat käyttökelpoisia paikasta riippumatta pitkin päivää. Ortodoksinen ”Jeesus Kristus, armahda minua syntistä” lienee niistä tunnetuin.”
Rukoushuokaukset laskeutuvat ja jäävät osaksi omaa olemista. Lyhyellä muutaman sanan rukoushuokauksella voi auttaa itseään muistamaan, että tässäkin olen Jumalan läsnäolossa.
”En tarkoita, sitä, että vasta rukous palauttaisi minut Jumalan läsnäoloon, vaan rukous on ihmisen oman vajavaisen mielen apuväline, jotta muistaisin Jumalan läsnäolon. Rukous voi nostaa huomaamaan, että kaiken harmauden yläpuolella aurinko paistaa. Aivan kuten lentokone, joka kohoaa sumuiselta kentältä pilvien yläpuolelle äärettömään auringonpaisteeseen.”
TT Juha Tanska on tehnyt papin työtä yli 30 vuotta kirkossa, toiminut merimiespappina sekä johtamiskouluttajana. Viimeiset 15 vuotta hän on toiminut Kymin ja Haminan seurakunnan kirkkoherrana ja 30 vuotta sivutoimisena pienviljelijänä. Parhaillaan Tanska on virkavapaalla Haminan kirkkoherran virasta ja toimii 2021 Hiljaisuuden Ystävien toiminnanjohtajana.
Teksti: Satu Toukkari
Kuva: Johanna Tanska