Raamatun kääntäminen menee tunteisiin
Raamatun kääntämistä on harrastettu iät ja ajat. Varhaisen kirkon piirissä, niin idässä kuin lännessä, luettiin Septuagintaa (LXX) eli kreikankielistä Vanhan testamentin käännöstä. Jo Uuden testamentin kreikasta näkee, että siinä on suoria VT:n lainauksia tuosta vanhasta ja legendaarisesta Septuagintasta. Oli tietysti Luojan lykky, että juutalaiset oppineet olivat Egyptin Aleksandriassa kääntäneet hepreankielisen Raamatun kreikan kielelle jo joskus 200-luvulla eKr. Nyt myös sellaiset juutalaiset, jotka eivät osanneet hepreaa, saivat nauttia pyhistä kirjoituksista. Nuo pyhät kirjat aukesivat myös ei-juutalaisille, kreikkalaisille, kaikille, jotka olivat kreikkalaisen eli hellenistisen maailman piirissä.
Kun seurakuntia syntyi ja kirkollinen elämä vakiintui hiljalleen ensimmäisinä vuosisatoina, niin tuosta Septuagintasta tuli kristityille rakas ja tuttu, kotoisa, Vanha testamentti. Varsinkin kirkkoisä Augustus rakasti Septuagintaa. Tuo armoitettu saarnaaja oli tottunut puhuttelemaan hiippakuntalaisiaan Septuagintan sanankääntein ja fraasein. Saattaa kuulostaa yllättävältä, mutta Augustinus ei innostunut ollenkaan ajatuksesta, että kirkolle tehtäisiin uusi latinankielinen Raamatun käännös.
Vulgata – uusi latinankielinen käännös
Uusi käännös oli kuitenkin tulossa. Vuonna 382 paavi Damasus I antoi pyhälle Hieronymokselle tehtäväksi laatia latinankielinen käännös Raamatusta. Pyhä Hieronymos aloitti ahkerasti työn. Hän opiskeli alkukieliä todella paljon. Hän asui Betlehemissä, Palestiinassa, 30 vuotta. Siellä hän opiskeli hepreankielisiä kirjoituksia, ja keskusteli niistä rabbien kanssa. Vuosien mittaan Hieronymos onnistui kääntämään alkukielestä sekä UT:n että VT:n latinaksi.
Vulgata, latinankielinen Raamatun käännös, on kestänyt aikaa hienosti. Sitä pidetään edelleenkin erittäin taidokkaana, tarkkana ja loistavana käännöksenä. Hieronymokselle oli tärkeää, että käännös tehdään alkukielestä. Hän ei halunnut kääntää VT:ia kreikankielisestä Septuagintasta, vaan hän halusi mennä lähteille, hepreankieliseen alkutekstiin asti. Hieronymokselle Raamatun tutkiminen oli pyhää. Hän kirjoittaa näin: ”Eikö olekin niin, että hän, joka elää näiden kirjoitusten kanssa, hän, joka rukoilee näiden kirjoitusten kanssa; kun hän ei tiedä tai etsi mitään muuta, – eikö hän ole niin kuin hän jo eläisi täällä maan päällä taivasten valtakunnassa?”
Augustinus pelkää uutta käännöstä
Hienosta ja omistautuneesta työstään huolimatta Hieronymos kohtasi myös tiukkaa vastustusta. Erityisesti jo aiemmin mainitsemani pyhä Augustinus suhtautui Hieronymoksen käännöstyöhön hyvin epäluuloisesti. Vuonna 403 Augustinus kirjoitti Hieronymokselle kirjeen, jossa hän veisteli näin: ”Monia ongelmia ilmaantuisi, jos sinun käännöstäsi alettaisiin lukea säännöllisesti kirkoissa, nimittäin latinalaiset kirkot kulkisivat silloin eri askeleissa kreikkalaisten kirkkojen kanssa.”
Augustinus ajatteli, että vanha VT:n käännös, Septuaginta, oli seurakuntalaisille ”kotoisa” ja tuttu. Augustinus argumentoi, että tuohon vanhaan käännökseen kuului ”syvälle juurtuneet muistot.” Nimittäin tuo vanha käännös oli jo ”niin monien sukupolvien lukema”. Nämä huolestuneen piispan huomiot ovat varsin tuttuja, kun katsotaan, kuinka uusiin Raamatun käännöksiin on suhtauduttu lähihistorian aikana.
Hieronymos ei tietenkään perääntynyt. Hän ei todellakaan ollut mikään konsensushakuinen pyhimys. Itseasiassa Hieronymos on katolisessa kirkossa muun muassa vaikealuontoisten ihmisten suojeluspyhimys. Joka tapauksessa tuo kiivas kirkkoisä Hieronymos argumentoi muun muassa siten, että kun kirkolla on käännös, joka perustuu suoraan hepreankielisiin kirjoituksiin, niin juutalaiset eivät pääse pilkkaamaan heitä.
Augustinuksen ohella katolisessa kirkossa oli tosi paljon muitakin, jotka eivät olleet innoissaan Hieronymoksen uudesta latinankielisestä käännöksestä, Vulgatasta. Muutosvastarinta oli kovaa ja perustui paljolti suuri siihen, että ihmisille, jotka käyvät viikoittain messussa, syntyy tunneside ja muistikuvia tiettyyn Raamatun käännöksen tekstiin. Tämä on ihan luonnollista.
Täytyy myös muistaa, että Raamattu on siinä mielessä aivan ainutlaatuinen kirjakokoelma, että se todella keskustelee itse itsensä kanssa. Yhden laskelman mukaan Raamatussa on noin 65 000 keskinäistä viittausta. Kun Raamattua käännetään, osa näistä viittaussuhteista hämärtyy uuden kielen alle. Toisaalta on myös itsearvo, että Sana on ymmärrettävää. Jumalan sanoja täytyy kääntää, vaikkei se helppoa olekaan.
Nyt työn alla olevassa VT2028 -hankkeessa tartumme suureen haasteeseen ja käännämme VT:n kirjoituksia hepreasta moderniksi suomeksi. Siinä mielessä seuraamme pyhän Hieronymoksen esimerkkiä. Pyhä Hieronymos, kaikkien Raamatun tutkijoiden suojeluspyhimys, rukoile puolestamme.
Teksti: TT Juho Sankamo, VT2028 ekumeenisen ohjausryhmän jäsen
Raamatunkäännöstyö jatkuu
Piplia suomentaa Vanhaa testamenttia alkukielistä nykysuomeksi mobiilikäyttäjälle. Käännöshanke on nimeltään VT2028, sillä Vanha testamentti on valmiiksi suomennettu vuonna 2028. Ekumeeninen ohjausryhmä vahvistaa kääntämisen periaatteet ja kommentoi kaikkia käännöstekstejä koko prosessin ajan. Ohjausryhmään kuuluu kuuluu kolme Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nimeämää edustajaa sekä yksi ortodoksisen kirkon, yksi katolisen kirkon ja yksi Suomen vapaakristillisen neuvoston edustaja.