AJANKOHTAISTA, KOHTAAMISIA |

Blogi: Ajatuksia lasimaljassa

Löysin keittiön yläkaapista vanhan lasipurkin. Purkki on täytetty paperinpaloilla, jotka kertovat kauniista asioista ja havainnoista. Esimerkiksi tällaisista: onnistunut valokuva, hyvä ateria, avantouinti, naapurin koira.

Lasimalja on muisto vaikealta vuodelta. Takana oli kalsea syksy. Olin yllättäen joutunut työttömäksi. Kohtasin sellaista, minkä varmaan vain toinen työtön voi ymmärtää: huolet, turhautumisen ja selittämättömän yksinäisyyden. Noina kuukausina jouduin kasvokkain aiempien uskomuksieni kanssa siitä, että kyllä hyvin menee, kun tarpeeksi yrittää. Nyt ei mennytkään, vaikka todella osasin ja yritin.

Kun kaamos oli pimeimmillään joulukuussa, oli monilta ystäviltäkin sanat hukassa. Silloin eräs ystäväni antoi minulle lahjaksi kimaltavan lasipurkin. Olimme lukeneet jostain lehdestä uuden vuoden vinkin: kirjoita lasipurkkiin alkavan vuoden aikana paperilappusille kuvauksia kauniista asioista, joita kohtaat. Edes yksi hyvä asia silloin tällöin. Vaikka suhtauduin ideaan epäilevästi, aloitin projektin. Laskupinosta repäisty kirjekuoren kulma, suikaleiksi silputtu vanhan kokousmuistion kääntöpuoli ja toiveikkaana keikkatöitä varten ostettu post-it-lappu saivat kantaa mukanaan muistoja elämän kiitollisuuden aiheista.

Huomasin, että pimeissäkin päivissä voi havaita jonkin hyvän yksityiskohdan. Ja jos ei kaikissa päivissä, niin ainakin viikon aikana jossain päivässä. Kävin noina kuukausina tavallista enemmän kirkossa. Rukoushetken Taizé-laulussa toistettiin psalmin 139 viestiä: Yön synkkyys ei ole yötä sinulle loistaa kirkkauttasi, Herra. Omien mitättömyyden tunteiden keskellä koin joskus häivähdyksen siitä, että Jumala on tässäkin läsnä.

Kun luen nyt vuosia myöhemmin paperilappusia, näen näissä yksinäisinä kuukausina rustatuissa lapuissa paljon pyhän välähdyksiä. Kevättalven valo tulvi vähitellen sisään. Luonnon kiertokulku jatkoi etenemistään välittämättä mitä cv:lleni kuuluu. Ennen pitkää tuli taas aika, joka oli täynnä työtä ja toimintaa sekä merkityksellisiä seikkailuita maailman ääriin.

Tuntuu kuin paperilappuset kuiskisivat tähänkin päivään muistutuksena vanhaa viisautta: ihminen on aina ensi sijassa ihminen, ei työntekijä. Ja joskus Jumalan suuruus tulee näkyväksi vastakohtansa kautta. Ei hienossa temppelissä vaan pienessä ja välillä järjettömän tuntuisessa ihmisen elämässä.

Hanki viisautta, se on parempaa kuin kulta, hanki ymmärrystä, se on kalliimpaa kuin hopea.

(Sananl.16:16 )

Teksti: Minna Mannert

 

Lue lisää

Arjen voimasanoja -blogi
Jouluaatto auringonnousun maassa
Mitä me tarvitsemme?

Miesopiskelija naisten lukutaitoryhmässä – lukutaito on suuri unelma
Älkää unohtako
Mikä riittää