Blogi: Hyvästi ja tervetuloa!

Viime syksynä kävin ensimmäisen kerran elämässäni Luopioisissa. Matkalla mietin, miten nimi voikin joskus tuntua enteelliseltä. Luopioinen kuulostaa niin paljon luopumiselta. Tiesin meneväni paikkaan, jossa on koettu valtava menetys muutamia vuosia sitten.

Se tapahtui vuoden ensimmäisellä viikolla yhdeksän vuotta sitten. Inkeri-emäntä heräsi keskellä yötä ja joutui tuijottamaan avuttomana painajaismaista näkyä: tulenlieskat tuhosivat uuden, vastarakennetun navetan.

Navetan yli 200 eläimestä kaikki menehtyivät palossa. Niistä oli tullut Inkerille rakkaita. Samat lehmäsuvut olivat lisääntyneet ja tuottaneet sukupolvesta toiseen perheelle elannon. Eläimistä oli pidetty hyvää huolta, koska tiedettiin, että mitä paremmin eläin voi, sen paremmin se myös tuottaa.

Inkeri oli vuosikymmenien ajan laittanut aamuisin saappaat jalkaansa ja lähtenyt navettaan. Hän oli aina pitänyt työstään, arvostanut eläimiään ja halunnut innokkaasti kehittää asioita, jotta kaikki voisi jatkua. Hän oli saanut miehensä kanssa pidettyä sukutilan hengissä, vaikka moni muu alan yrittäjä on kuluneina vuosikymmeninä joutunut lopettamaan kannattamattomaksi käyneen toiminnan.

Ja kaikki oli nyt mennyttä!

Inkeri lysähti maahan ja suri niin, että tunsi kuolevansa lehmien mukana – kunnes mies ja lapset pakottivat nousemaan ylös. Jo hyvin pian palaneen navetan raunioista nostettiin syrjään pystyyn jääneet seinänkappaleet, jotta uudet rakennustyöt saatiin käyntiin. Uusi navetta nousi ulkopuolisten ihmisten osoittaman myötätunnon avulla, muun muassa talkooapuna ja lahjoituksina. Kun Inkeri puhuu aiheesta, nousee pala vieläkin kurkkuun kiitollisuudesta.

Se oli varmasti suurten tunteiden ja raskaiden kokemusten vuosi. Mutta seuraava oli jo helpompi – ja sitä seuraava taas pikkuisen edellistä kevyempi. Nyt Inkeri aloittelee tätä vuotta harjoittelemalla luopumaan navettatöistä – ihan vapaaehtoisesti. Hän jää eläkkeelle, ja lapset ottavat päävastuun tilasta.

Kun kuvasin tuhoutuneen navetan seiniä pellonreunassa, yritin hakea kuviin mahdollisimman harmaata ja ankeaa tunnelmaa. Mutta eihän siitä mitään tullut. Vanhasta ikkuna-aukosta työntyi vihreää myöhään syksylläkin.

Eteenpäin mennään myös vuonna 2019!

”Muista, että olen sanonut sinulle: ’Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.'”
(Joos. 1:9)

Teksti: Tiina Makkonen