AJANKOHTAISTA, KOHTAAMISIA |

Blogi: Isiä ja ISÄ

Dna:n mukaan mies, jonka perheessä olen kasvanut, on isäni. Kiitän häntä isänpäivänä vuosikymmeniä jatkuneesta huolenpidosta. Lapsuudenperheeni isä oli ainut ihminen, jota kutsuin isäksi siihen asti, kunnes menin ortodoksiseen kirkkoon töihin. Siellä vastaani tuli joka päivä monta mustaviittaista isää.

Palavereissa istuin usein ainoana naisena ja maallikkona isien keskellä. Jos minua ei kuunneltu, löin nyrkkiä pöytään. Pappislauma hiljeni ja kuunteli, mitä asiaa minulla oli.

Lähdin työstäni muutama vuosi sitten. Jäin kaipaamaan persoonallista isälaumaa ympärilleni.

Uskoakseni kukaan alla mainituista isistä ei pahastu, vaikka kerron heistä muutaman havainnon vuosilta, joiden aikana olin heidän kanssaan paljon tekemisissä. (Kaikki ovat muuten myös ”oikeita” isiä.)

Isä Markku tykkäsi muun muassa orkideoista ja Ruotsin kuninkaallisista. Kun naapurimaan prinsessa meni naimisiin, tarjottiin kahvitunnilla täytekakkua. Isä Markku uskoi, että koira tuo hyvää ilmapiiriä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Siksi pieni, musta, töröhampainen Gunvald oli usein mukana palavereissa, kun piti tehdä vaikeita päätöksiä.

Isä Raimo oli laulajien suvusta. Päästyään juhlatunnelmaan hän saattoi kajauttaa ilmoille vaikuttavan tulkinnan vaikkapa Uralin pihlajasta. Kun hän oli päässyt vauhtiin, saattoi laulusessio jatkua aamuun saakka.

Isä Teolle rakkaita olivat muun muassa kaikki uudet hienot tekniset laitteet ja ohjelmat. Se oli työyhteisölle onni, sillä melkein ketään muuta ei asia kiinnostanut.

Isä Timo oli ennen teologiaa opiskellut historiaa. Hän keräsi vanhoja samovaareja, joita yritti salakuljettaa kotiin vaimonsa huomaamatta, koska tämän mielestä niitä ei tarvittu enää enempää.

Isä Petristä tuli pappi, vaikka hänestä ensin piti tulla näyttelijä. Teatteriharrastuksen lisäksi hän tykkäsi muun muassa vanhoista villapaidoista, englantilaistyylisistä lippahatuista, kalliista autoista ja päivänokosista.

Voi isät, kunnioitan sitä, että olitte mitä olitte! Näin miten vaikea on olla pappi ja samalla oma itsensä. Aina on niitä, joiden mielestä pitäisi olla toisenlainen.

Kunnia isänpäivänä isien moninaisuudelle! Ja kiitos kaikille kristityille papeille sukupuoleen tai mihinkään muuhunkaan inhimilliseen ominaisuuteen katsomatta ihan kaikkina päivänä!

Ja ennen muuta ylistys ISÄLLE, jonka lapsia me kaikki olemme.

”Rukoilkaa te siis näin: – Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.” Matt. 6:9 – 10

Teksti: Tiina Makkonen

Lue lisää
Arjen voimasanoja -blogi