AJANKOHTAISTA, KOHTAAMISIA |

Blogi: Kiitos ja vielä kerran kiitos

Luin eilen viimeisen sivun Ylen musiikkitoimittajan Risto Nordellin kirjasta Riston Valinta, jossa hän kertoo kirkkomusiikista ja muista itselleen tärkeistä asioista – kuten työstään ja kalastusharrastuksestaan. Kirjan parissa vierähti aika monta hyvää iltahetkeä tämän vuoden alkajaisiksi.

Itse en harrasta kalastusta enkä oikeastaan ole siitä järin kiinnostunutkaan. Vanhasta kirkkomusiikista olen aina pitänyt ja sitä joskus nuorena itse soittanutkin, mutta viimeisten vuosikymmenien aikana musiikinkuuntelu on jäänyt vähiin. Monien musiikkitermien merkitys on vajonnut aivojen alimpiin unohduksen kellarikerroksiin.

Kun Risto kertoi kirjassaan perhetaustastaan, huomasin, että olemme ponnistaneet maailmaan hyvin erilaisista lähtökohdista. Minun isäni ei nauttinut vapaasta illasta paneutumalla kuuntelemaan Bachia. Ei todellakaan, ikinä! Hän katsoi mieluummin televisiosta hiihdon MM-kisoja.

Olemme tietysti aivan erilaisia. Mutta se ei haittaa, päinvastoin. On kiehtovaa huomata, että meidän kaikkien tiet kiemurtelevat niin arvaamattomasti, ettei koskaan tiedä, kenen kanssa ja milloin satutaan yhteiseen pisteeseen.

Kirjaa lukiessa tunsin olevani omalla paikallani. Oli ihana kohdata ihminen, joka nauttii asioihin paneutumisesta. Se on itsellenikin tuttua. Sain kirjasta langanpäitä, joihin tarttumalla pystyin liittämään uusia asioita omien tietojeni ja kokemusteni verkostoon. Se saa aikaan kylmiä väreitä vieläkin! Sain lempeää oppia, joka teki minusta taas ihan pikkuisen uudenlaisen.

Annamme liian harvoin hyvien ja kauniiden asioiden vaikuttaa itseemme kunnolla ja rauhassa!

Viime viikonloppuna katselin Tukholmassa ystäväni kanssa korkealta sillalta alas mereen. Vesi oli jäätynyt ihmeellisesti. Siinä näkyi harmaita lohkeamia ja niiden välissä aivan kirkasta jäätä, joka näytti sulalta, muttei sitä ollut. Ihmiset luistelivat sen päällä.

Niinkin voi siis meri jäätyä! Enpä tiennyt ennen!

Kaikessa ja jokaisessa on ihanan ihmetyksen siemen. Se on minun asiani. Kiitos että olen saanut kertoa siitä yli vuoden ajan näissä blogiteksteissäni!

Yhteisessä pisteessä ollaan – toivottavasti!

Ylistetty olkoon Herra ikuisesti. Aamen, Aamen.  Ps. 89:53

Teksti: Tiina Makkonen

Lue lisää

Arjen voimasanoja blogi