AJANKOHTAISTA, BLOGI |

Blogi: Loppiaisen viettoa

Laitoin aamukahvin tulemaan. Mutteripannun porinaa odotellessa siirsin kolmea kuningasta lähemmäksi seimiasetelmaa. Posliiniset viisaiden miesten hahmot ovat tehneet matkaa monta viikkoa olohuoneen hyllyltä kohti keittiötä. Seimi on tietenkin ikkunassa olevan tähtivalon alla.

Loppiaisen huomioiminen tällä tavoin on tarttunut mukaan maailmalta. Joitakin vuosia sitten joulunaikaan olin Lontoossa ja asuin lyhyen matkan päässä Thamesjoesta. Aamuisella kävelyretkellä suuntasin rantaan. Kävin sisään St Mary´s Churchin ovesta juuri messun alettua.

Silmät ymmyrkäisinä katselin anglikaanisessa kirkossa olevia Maria-alttareita ja liturgiaa, jossa suitsutusastia heilui ja kello kilahti ehtoollisen asettamisessa. Vasta myöhemmin kuulin, että kyseinen kirkko kuuluu anglikaanisessa kirkkoperheessä “smells and bells” -osastoon. Sanonta kuvaa korkeakirkollista liturgiaa ja tässä tapauksessa sisältää myös vakaumuksellisen miespappeuden.

Kirkon ikkunalaudalta bongasin matkaatekevät kuninkaat. Ne eivät olleet veilä perillä, niin kuin olin tottunut jouluseimiasetelmissa näkemään. Kummallisesta kokemuksesta jäi jotain itämään ja nyt oma seimiasetelmani täydentyy vähitellen aina loppiaiseen saakka.

On ollut aikoja, jolloin loppiainen on ollut yksi vapaapäivä muiden joukossa, niin kuin se suurelle osalle suomalaisia on. Kertomus kolmesta itäisen maan viisaasta miehestä on vaikuttanut aika sivuseikalta Vapahtajan opetusten, tekojen ja rukouselämän mallin rinnalla.

Joulunaika Espanjassa pyyhkäisi lopullisesti pois tällaisen arvottamisen. Espanjassa Tres Reyes Magos, kolme kuningasta, kuuluvat olennaisesti joulunviettoon. He nimittäin jakavat lahjat lapsille loppiaisena, sen mukaan, mitä nämä ovat toivoneet kirjeissään tietäjille. Kolme kuningasta näkyvät kaikkialla. He laskeutuvat helikopterilla kauppakeskuksiin ja perheet kuvauttavat lapsiaan kuninkaiden kanssa. Jouluvalokavalkaadiin he kuuluvat olennaisena osana ja suklaakalentereissa on kolmen kuninkaan kuvat. Ovatko heidän nimensä Kaspar, Melkior ja Baltasar on yhdentekevää sen ilon ja juhlatunnelman rinnalla, jonka kolme itäisen maan viisasta miestä tuovat.

Kotikeittiössäni kahvi valmistui. Kun siemailin sitä, katselin seimeä lähestyviä miehiä ja kuuntelin loppiaisenviettoon kuuluvan Sufjan Jamesin “Star of Wonder” -kappaleen. Sen sanoja en kunnolla ymmärrä, mutta minulle se puhuu kaihosta, unelmista, matkanteosta ja rohkeudesta lähteä, yhteen sanaan tiivistettynä, loppiaisesta. Kappaleen sävelissä on tähden tuiketta, joka näyttää suuntaa silloinkin kun kaikki muu on pimeää. Ihmeellinen tähti johdattaa tärkeimmän äärelle, silloin ja nyt.

Kirjoittaja on Kaisa Kariranta, kirjailija ja pappi.

Lue lisää:
Arjen voimasanoja -blogi