AJANKOHTAISTA, KOHTAAMISIA |

Blogi: Mieluummin yhdessä kuin oikeassa

Joskus voisi vain antaa asioiden olla. Todeta että ei ole väliä, olenko oikeassa vai väärässä.

Kävimme mieheni kanssa viikonloppuna Lahden kaupunginteatterissa katsomassa Täällä Pohjantähden alla -näytelmän molemmat osat. (Suosittelen! Kriitikot eivät ole turhaan kehuneet esityksiä.) Sää oli kauniin talvinen. Kävellessämme parkkipaikalta teatterirakennukseen ihastelimme sitä, kuinka hienoa on kuulla lumen narskuminen kenkien alla ja nähdä valon kimmeltävän timantteina puhtaalle hangelle. Tätä on suomalainen talvi parhaimmillaan!

Tulimme teatteriin hiukan etuajassa. Istuskelimme aulakahviossa ja katselimme ympärillemme. Suurten ikkunoiden takaa olisimme edelleenkin voineet ihastella kaunista talvipäivää, mutta huomiomme kiinnittyi sisätiloissa meitä ympäröivään betoniin. Minusta rakennus näytti selvästi 1980-luvulla rakennetulta. Mieheni arveli, että se on paljon uudempaa tekoa. Asia piti tarkistaa. Sain googlaamalla selville, että Lahden kaupunginteatteri on rakennettu vuonna 1983. Olin tyytyväinen. Olin ollut oikeassa.

Seuraavaksi ryhdyimme olemaan oikeassa siitä, kumpi kuukausi on tilastojen mukaan kylmempi, tammi- vai helmikuu. Nyt googlaamiseen meni pidempi aika. Lopulta löysin Ilmatieteenlaitoksen tilaston, joka kertoi, että Etelä-Suomessa helmikuut ovat keskimäärin hiukan kylmempiä. Mieheni oli tyytyväinen. Hän oli oikeassa.

Siihen meidän istuskeluaikamme sitten menikin. Sen selvittämiseen, kumpi on missäkin asiassa oikeassa. Pian alkavasta näytelmästä emme puhuneet mitään. Emmekä mistään muustakaan, millä oikeasti olisi ollut jotain merkitystä.

Viereisessä pöydässä hymyiltiin. Itseämmekin alkoi naurattaa. ”Onko parempaa parisuhderiitojen ehkäisijää kuin älykännykkä! Ei tarvitse jatkaa juupas-eipäs-vääntämistä, kun tiedon voi heti tarkistaa.”

Paitsi että mitä teen tällaisilla nippelitiedoilla? Ja mitä sitten, vaikka jossain asiassa olenkin joskus oikeassa tai väärässä?

Nolotti.

Olen paasannut eri yhteyksissä siitä, miten surullista on, että (kristillisissäkin) piireissä käytetään aikaa ja energiaa kaikenlaiseen turhaan oikeassaolemiseen. Siinä käy helposti niin, että perusasiat unohtuvat, ne suuret päälinjat, joista ollaan ihan yhtä mieltä.

Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

1. Joh. 4:10

Teksti: Tiina Makkonen

 

Lue lisää

Arjen voimasanoja -blogi
Sovinto menneisyyden kanssa
Kun käteni eivät riitä
Älkää unohtako
Hyvää huvikseen
Itseä etsimässä
Ajatuksia lasimaljassa 
Mitä me tarvitsemme?