AJANKOHTAISTA, KOHTAAMISIA |

Blogi: Polvisukkia ja luonnon rauhaa

Kevät. Jo pelkkä sana saa mielen hyrisemään ilosta. Tiedämme ilmojen vähitellen lämpenevän ja toinen toistaan ihanampien kukkien nostavan ujosti päätään tuoksuvan mullan kätköistä. Tarkkailemme muuttolintujen saapumista, varsinkin pääskysten, sillä silloin kesä on jo ihan lähellä.

Kevät antaa lupauksen tulevasta kesästä. Koululaiset koettavat jaksaa vielä reilun viikon ennen kuin pääsevät kirmaamaan kesälaitumille. Me aikuiset alamme huomaamattamme suunnitella, mitä kaikkea ehtisimme kesälomallamme tehdä.

Mikä siinä onkin, että lapsena kesät tuntuivat ihanan pitkiltä ja aina aurinkoisilta. Valoisat päivät olivat täynnä iloa, kavereita, uimista ja jäätelöä. Syksy häämötti vasta siellä jossain, kaukaisuudessa. Eikä sen ajattelemisella tarvinnut kesäpuuhiaan pilata. Saattoi vain nauttia loputtomista aurinkoisista päivistä vailla huolenhäivää.

Muistan yhä, miten hienolta pikkutytöstä tuntui, kun sai loppukeväästä laittaa ensimmäistä kertaa polvisukat jalkaan. Huolehtivainen äitini ei yleensä antanut lupaa ensimmäisten joukossa. Kyllä silloin harmitti. Myöhemmin ymmärsin, että se oli äidin viisasta huolenpitoa. Ehtiihän sitä myöhemminkin. Turhasta hätiköinnistä saa vaan kevätflunssan.

Kouluvuosi päättyi aina Suvivirteen. Sen kauniit sanat viimeistään virittivät kohti lomaa ja vapautta. ”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon.” (virsi 571) Varmasti jokainen aikuinen yhä muistaa ulkoa ainakin virren pari ensimmäistä säkeistöä.

Pidän kovasti myös psalmista 23. Se kertoo hyvästä paimenesta, joka huolehtii meistä joka tilanteessa.

”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.” Ps.23:1-2.

Psalmi sopii hyvin myös kesätunnelmiin. Lomallamme saamme halutessamme olla kaikessa rauhassa, vaikka maata kukkaniityllä pilviä tarkkaillen. Levätä luonnon rauhassa.

TEKSTI: Tuija Numminen

Lue lisää
Arjen voimasanoja -blogi