AJANKOHTAISTA, KOHTAAMISIA |

Blogi: Puun ja monen muun puolesta!

Mitä tästä maailmasta tulisikaan, jos ei olisi niitä, jotka eivät vain katsele sivusta ja huokaile, vaan toimivat!

Lähdin muutama viikko sitten ystäväni Helenan kanssa kunnostamaan hänen kesämökkinsä pihaa. Kuljimme metsäisen hautausmaan ja sen vierellä seisovan kirkon ohi. Parkkipaikan kohdalla Helena hidasti yllättäen vauhtia. Hän kysyi, voisinko odottaa hetken autossa, hänen pitäisi hoitaa eräs asia.

Katselin ikkunasta, kun Helena kävi juttelemassa hautausmaalla pihatöissä olevan miehen kanssa. Kohta Helena istahti taas kuskin paikalle ja kaarsi auton kirkon takana olevan hallin eteen. Sen ovet olivat auki.

Hallissa näin suuren kiekon näköisen puunkappaleen. Kun työmies nosti sen syliinsä ja kantoi auton luo, huomasin, että sehän on siivu ison kuusen kannosta. Puunkappale oli selvästikin ollut jo jonkin aikaa hallissa, koska se oli ehtinyt halkeilla kuivuessaan. Silti Helena piti tiukasti kiinni siitä, että halusi sen mukaansa.

Kaadoimme takapenkkien selkänojat, jotta saimme kuusenkappaleen mahtumaan autoon, ja jatkoimme matkaa.

Loppumatkan aikana sain kuulla, miksi Helena oli pyytänyt tämän kannosta lohkaistun järkäleen itselleen. Puu oli seisonut paikallaan kirkon kyljessä niin kauan kuin Helena muisti. Kun hänen omat lapsensa olivat pieniä, he olivat keränneet usein äitinsä kanssa käpyjä sen alta. Puu oli saanut Helenan mielessä paljon erilaisia merkityksiä. Siitä oli tullut erityinen, melkeinpä pyhä asia, josta ei halunnut luopua.

Pari vuotta sitten Helena sai kuulla, että puu on niin vanha ja kasvoi niin lähellä kirkkorakennusta, että se täytyy kaataa. Kirkkoherra oli antanut määräyksen, että myös kanto pitää poistaa. Kaadon Helena vielä hyväksyi, mutta kannonpoisto oli liikaa. Hän soitti seurakuntaan ja pyysi, että edes kanto säilytettäisiin.

Puhelu tuotti toivotun tuloksen. Puu on kaadettu, mutta kanto törröttää paikallaan.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Helena puolustaa asioita, joita pitää tärkeinä ja arvokkaina. Puita hänen tiedän suojelleen ennenkin. Sen lisäksi hän on muun muassa hoitanut karanneita koiria kotiin ja antanut turvaa kaltoin kohdelluille lapsille. Hän on pitänyt laitoksissa olevien sairaiden ja vanhusten puolia sekä huolehtinut siitä, että laitapuolenkulkijat ovat saaneet vatsansa täyteen ja puhtaat vaatteet ylleen.

Voi ihana Helena!

Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon.
(Gal. 6:9)

Lue lisää

Arjen voimasanoja -blogi