BLOGI, YLEINEN |

Blogi: Sanoja järjelle ja sydämelle

Lauloimme kanttorien ja pappien kvintettinä jouluyön messussa. Kirkon kuusen vieressä nukkui vauva kopassaan. Messun puolivälissä pienokainen heräsi. Jokeltelu kantautui suuren salin takaosaan asti. Joulunpyhien jälkeen kuulostelimme vaivihkaa, millaista palautetta seurakuntalaiset jouluyön messusta antavat. Olivatko pitäneet lauluistamme? Kukaan ei kiittänyt lauluista. Moni sanoi ihastuneena: ”Kirkossa oli jouluyönä vauva!” 

Aatehistoriassa valistuksen ajaksi sanotaan noin sadan vuoden jaksoa Euroopassa 1600-luvun lopulta 1770-luvulle. Valistuksen keskeinen arviointiperuste suhtautumisessa kulttuuriin ja yhteiskuntaelämään oli järki. Kertomukset, mielikuvitus ja runous nähtiin järjelle vastakkaisina. Ne eivät edustaneet valistuneelle ihmiselle totuuteen vievää tietä. 

Valistuksesta johtaa tärkeä polku historialliseen raamatuntutkimukseen ja yliopistojen eksegetiikan laitoksille. Mutta valistuksesta johtaa myös polku sellaiseen Raamatun tekstien kirjaimelliseen tulkintaan, jossa kirjoitukset ovat merkityksellisiä vain, jos ne ovat totta historian yksityiskohdissaan. Niinpä joulun alla julkaistaan artikkeleita, joissa pyritään todistamaan arkeoastronomian avulla Betlehemin tähden historiallisuus. Ja vastapuolella tuotetaan tekstejä, joissa jouluevankeliumien historiallisuus kiistetään. 

Kolmesataa vuotta kestänyt vastakkainasettelu järjen ja runouden välillä on onneksi lientymässä. On meneillään havahtuminen siihen, että symbolit, kertomukset ja runous auttavat meitä saavuttamaan täydemmän ymmärryksen todellisuudesta ja itsestämme kuin mihin järki yksin yltää. Kristillisessä perinteessä kuvataan Pyhän Hengen työnä niitä hetkiä, joissa muinoin kirjoitetut Raamatun sanat ilahduttavat  ihmissydäntä kuin vauvan jokeltelu jouluyön messussa. 

Martti Luther, keski- ja uuden ajan kynnyksellä eläneenä, kykeni ajattelussaan vielä yhdistämään järjen, tunteen ja kristillisen uskon. Hän arvosti korkealle Raamatun historiallista tutkimista. Mutta Raamatun tekstit eivät kertoneet hänelle vain tarinoita. Ennen kaikkea hän lähestyi Raamatun tekstejä pelastusta janoavan uskon lävitse: 

”Huolehdi siitä, että Evankeliumia lukiessasi et mielisty vain kertomuksiin sinänsä: sellaisella ei pitkälle päästä. Älä liioin mielisty vain esikuviin: eivät ne vaikuta, jos ei ole uskoa; vaan huolenasi olkoon, että teet tämän syntymän omaksesi ja teet Kristuksen kanssa vaihdon: sinä pääset vapaaksi omasta syntymästäsi ja saat omaksesi hänen syntymänsä. Näin uskoessasi olet varmasti neitsyt Marian sylissä ja hänen rakas lapsensa.” (M. Luther, Kirkkopostilla I, s.295). 

Kirjoittaja on Hiljaisuuden ystävien toiminnanjohtaja Juha Tanska.

Lue lisää:
Artikkeli on julkaistu myös Piplia-lehdessä
Arjen voimasanoja -blogi