AJANKOHTAISTA, KOHTAAMISIA |

Blogi: Supervoimaa tarjolla

Kirjoitan tätä keittiönpöydän ääressä. Minne ikinä silmäni suuntaan, on siellä minulle informaatiota, tekstiä. Nuo cashew-pähkinät ovat luomua, olen lukenut, että ne ovat paljon tavallisia puhtaampia. Muistilapussa käsken itseäni tilaamaan uudet kumit ripsentaivuttimeen, vain saksalaisessa kaupassa on oikeanlaisia. Vakuutusyhtiön kirjekuoren takana on rustaamiani ajatuksiani myötätunnon synnystä. Katso silmiin, kuuntele ja kerro. Mitä tutumpi ja läheisempi asia on, sitä helpompi myötätuntoa on tuntea. Ilman lukutaitoa maailmani olisi hyvin erilainen.

Tutustuin Pipliaseuran lukutaitokampanjan myötä lukutaidottomuuteen. Lukutaidon puute on niin vieras ajatus, että siihen on vaikea samaistua. Niin itsestään selvää on tekstin käyttö minulle, suomalaiselle.

Suomeen syntyvä oppii lukemaan siinä missä hän oppii laittamaan kengännauhat rusetille tai lataamaan puhelimen.

Tällaiseen kulttuuriin syntyneenä on vaikeaa tavoittaa sitä, miltä maailma tuntuisi ilman luku- ja kirjoitustaitoa.

Koska asiaa on niin vaikea sisäistää, kysyin Pipliaseuran palaverissa ehkä hieman hölmön kysymyksen, miksi ihmeessä käy niin, että lukutaito jää ihmiseltä oppimatta? Vastaus oli selvä.

Jos päivät kuluvat ruoan ja veden hankkimisessa, eikä aikaa ole muuhun kuin selviytyä päivästä, ei resursseja jää lukemiseen ja kirjoittamiseen. Koulu jää tietenkin toiseksi, kun elämä on pelkkää toimeentulemista. Eli luku- ja kirjoitustaito on etuoikeus, se kertoo hyvinvoinnista. Siinä kierre, lukutaito mahdollistaa hyvinvoinnin, hyvinvointi mahdollistaa lukutaidon.

Eli luku- ja kirjoitustaito on etuoikeus, se kertoo hyvinvoinnista. Siinä kierre, lukutaito mahdollistaa hyvinvoinnin, hyvinvointi mahdollistaa lukutaidon.

Jos teksti olisi vain outoja kuvioita.

Minkälainen ihminen minä olisin ilman luku- ja kirjoitustaitoa? Se riippuisi toki elinympäristöstäni. Tällä hetkellä ilman lukutaitoa tarvitsisin henkilökohtaisen avustajan selvitäkseni elämästäni eli olisin totaalisen riippuvainen toisesta.

Jos kukaan muukaan ei osaisi lukea, kuuluisin joukkoon. Kuuluisin kuplaan, jossa ollaan toisten varassa sen suhteen, mitä maailmalla on meneillään. Vapauteni olisi pientä, en osaisi kulkea paikkoihin, joiden nimet lukevat kartassa tai talojen seinillä. Joku huumoriveikko saattaisi neuvoa minut Turun bussiin, kun olisin menossa siskon luokse Jyväskylään. Olisin kuulopuheiden varassa. Kuulopuheet eivät ole niin vahvassa huudossa todenpitävyyden suhteen, mutta ne olisivat ainut tietolähteeni. Jos taas olisin ainoa, joka osaa lukea, sokeutuisin vallantunteesta puoleen päivään mennessä.

Jos taas olisin ainoa, joka osaa lukea, sokeutuisin vallantunteesta puoleen päivään mennessä.

Ei siitä ole kauankaan, kun Suomen niemellä asustavat eivät osanneet lukea. Maailmalta tuotiin kuulopuheita ja tieto oli vain hippusellisen joukon hallinnassa.

Muutaman sukupolven takaiset sukulaisemme tiesivät, millaista oli, kun ei osaa lukea karttaa, lääkärin reseptiä ja hoito-ohjeita, ruoka-aineiden nimiä, varoitustekstejä, vaalimainoksia. Sinun on luotettava toisiin ja annettava päätöksentekovalta pois itseltäsi.

Maailmassa on 750 miljoonaa aikuista, jotka eivät osaa lukea tai kirjoittaa. Tuo 750 miljoonaa on muuten enemmän kuin EU:n alueella on asukkaita.

Jossain joku painaa nimensä peukalon jälkenä paperille, koska ei osaa kirjoittaa sitä tekstinä. Ja minä kirjoitan blogia tai mitä lystään.

Maailmassa on miljoonia minun ikäisiäni ihmisiä, joille teksti on outoja koukeroita, kuin kirjanpainajatoukkien kaivertamia polkuja männyn kuoren alla tai abstrakti taideteos tai kiinalaiset kirjainmerkit. Niitä katsoessani minulla ei ole hajuakaan, mitä ne tarkoittavat. Mutta sen tiedän, että ne välittävät tietoa.

Samuli Putro sanoi Agricola-studiossa, että teksti on välittäjäaine. Hyvin muovailtu.

Välittäjäainetta on myös oksitosiini. Oksitosiini on hormoni, joka lisää sosiaalista kanssakäymistä, myötätuntoa ja yhteyden tunnetta toisiin. Tekstin avulla tulen näkyväksi, osallistun, saan yhteyden toisiin ja opin.

Tutkimusten mukaan lukeminen lisää myötätuntoa ja vähentää kuplautumista.

Minun kuplani naksahti uuteen asentoon, kun Agricola-kampanja kertoi minulle maailman lukutaidottomista.

Minun kuplani naksahti uuteen asentoon, kun Agricola-kampanja kertoi minulle maailman lukutaidottomista. Ja siitä, mitä se aiheuttaa. Kuulin lukutaidottomasta naisesta, joka matkusti väärään kaupunkiin, koska hänelle neuvottiin väärä bussi ja miehestä, jota pilkattiin, kun hänen vaimonsa opetti häntä lukemaan. Ansiomerkin olisi mies ansainnut.

Minua ei huijata, sillä minulla on käytössäni supervoima, lukeminen. Minä olen itsenäinen. Minulla on kyky ilmaista itseäni, olla yhteydessä toisiin, oppia uutta ja päättää, mihin supervoimaani käytän.

Siksi osallistun Pipliaseuran Agricola-kampanjaan, jonka tavoitteena on opettaa 20000 ihmistä lukemaan. Se on supervoimaa, kun voi lukea ja kirjoittaa mitä lystää.

Teksti: Päivikki Koskinen

Päivikki Koskinen on Yleisradion toimittaja, joka toimi juontajana myös Pipliaseuran Agricola-Studiossa.

Lue lisää

Agricola-Studio
Arjen Voimasanoja -blogi