Blogi: Sydänten joulu

Jeesuksen syntymäjuhlaa vietetään kohtapuoliin. Se on vuoden isoin juhla, jonka valmistelut aloitetaan jo marraskuussa. Markkinavoimat tuuttaavat lahjaideoita eetteriin, joulumusiikki soi kaikkialla ja ruokapöydissä tuoksuvat sesongin mukaiset herkut. Koska meillä on joulu, juhla armas verraton ja onneksi olkoon Jeesus! Mutta missä itse juhlien sankari, Jeesus, lymyilee? Ehkä hän on mennyt hiljentymään muualle. Olisi uuvuttavaa juhlia joka vuosi omia synttäreitä tuollaisen kaavan mukaan.

Joulun juhlassa on kääntöpuolensa; rikkinäisten kotien, yksinäisten ihmisten ja köyhien lapsiperheiden ahdinko. Moni viaton joulun odottaja joutuu pettymään toistamiseen. Jeesus kuitenkin lymyilee heidän parissaan, vähempiosaisten ja onnettomien kanssa. Juuri siellä moni häntä tarvitsee kipeästi.

Humun keskellä käännän katseeni sisään ja pysähdyn miettimään joulun aitoa sanomaa.  Lähtökohdat eivät olleet Jeesuksellakaan kummoiset. Marialla ja Josefille ei annettu majapaikkaa ja synnytys tapahtui eläinten tallissa. Aika rankkaa. Toivottavasti Jeesus-vauva sai tarpeeksi lämmintä vaatetta päälle.

Jeesusta ympäröi kuitenkin alusta lähtien rakkaus ja toivo. Maan päällä ja taivaassa. Hän tuli tekemään isoja asioita ja pelastamaan meidät, kaikesta huolimatta! Ihmeellistä, kuinka paljon rakkautta. Myös minulle on annettu rakkauden ja välittämisen lahja, siksi suren epäoikeudenmukaisuutta. Ja siksi haluan auttaa. Pienikin hyvän toivon ele voi olla toiselle hyvinkin arvokas ja koskettava.

Joulun taika on hyvissä teoissa ja lämpimissä vaatteissa. Kukin kykynsä mukaan voi tehdä jotain; pieni lahjoitus vähäosaiselle, joulukortti yksinäiselle tai vaikkapa Raamattu elämäänsä eksyneelle. Joulun juhlat tapahtuvat sydämessä, sinun ja minun välissä. Ja nämä juhlat saavat kestää vaikka koko vuoden.

Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. (Luuk. 2:1-14)

Teksti: Satu Peltosaari-Lahtinen
Kuva: Michael Fenton, Unsplash