Blogi: Tuttu ja kuitenkin aivan uusi

On adventin aika. Kirkkovuosi alkaa taas kerran alusta. Jeesus ratsastaa aasilla ylös Jerusalemiin nousevaa tietä.

Ilta oli jo pimentynyt. Bussi kiipeää Tell Avivista Jerusalemiin vievää tietä. Jonkin kukkulan rinteeltä näen ensimmäisen kerran Jerusalemin valot. Siinäkö se nyt on, niin monen kertomuksen tapahtumapaikka. Täytyy myöntää, että hetken pamppaili rintakehässä. Tuntuukohan rytmihäiriö joltakin tällaiselta.

Nykyisin yli kolmekymmentä vuotta sitten kokemani hetki hymyilyttää vai hymyilyttääkö sittenkään.

Hakeudun heti aamusta vanhaan kaupunkiin ja sen ympäristöön. Aurinko paistaa ja tuuli puhaltaa lempeästi. Kiertelen muurilla – vielä tuolloin siellä sai liikkua vapaasti. Laskeudun Damaskosportin kautta Kidronin laaksoon. Nousen etelän puolelta takaisin vanhaan kaupunkiin. Kiipeän Vapahtajan kirkon torniin ja jään sinne pariksi tunniksi katselemaan. Tornista oli hyvä näköyhteys Kalliomoskeijaan ja paikalle, jossa kerran oli ollut Jerusalemin temppeli. Vapahtajan kirkon välittömässä tuntumassa on Pyhän haudan kirkko, jonka sisälle jäävät Golgata ja Jeesuksen hauta.

Näillä paikoilla kaikki kerran tapahtui. Rakennuksia on revitty kymmenissä sodissa ja rakennettu uudelleen, mutta sittenkin tässä on näyttämö, jolla kaikki tapahtui.

Bussi lähestyy Tiberiasta Gennesaretin järven rannalla. Lähestyttäessä kaupunkia bussin ikkunasta ylhäältä mäeltä avautuu näköala siniselle, auringossa kylpevälle järvelle. Autossa on joukko kokeneita pyhäkoulun opettajia.

– Tuossako nyt on järvi, josta olen niin monta kertaa kertonut? Ai, se näyttää tältä! Mihin suuntaan Kapernaum tulee? Ajattelevat vaikuttuneet ja liikuttuneet opettajat ääneen.

Käyn vaimoni kanssa läpi vanhoja valokuvia. Olemme aikeissa osallistua Voimaannuttava valokuvaus -kurssille. Emme olleet katselleet kuvia vuosikymmeniin. Monen kuvan kohdalla pitää oikein pysähtyä ja antaa palautua mieleen, mitä kuvan ottamisaikoihin tapahtui. Vaikka kyse oli omasta eletystä ja tutusta elämästä, oli kuin olisin ensimmäisen kerran pysähtynyt miettimään tapahtuman kulkua ja merkitystä.

On adventti. Kirkkovuosi kertomuksineen alkaa taas kerran alusta. Mistä perspektiivistä Raamatun tuttu kuvagalleria tänä vuonna avautuu?

Nykyajan ihmistä kiinnostaa erityisesti ulkonäkö. Ihmisten on vaikea hyväksyä omaa kehoaan. Jotkut suorastaan sairastuvat tästä syystä. Kun Suomen kansan ja diplomaattien edustusjoukko kättelee linnan juhlissa, tilaisuuden juontajia tuntuu kiinnostavan pääasiassa vain vieraiden olemus ja pukeutuminen. Olemus on viesti.

Jeesus, kun sinä ratsastit aasilla Jerusalemiin, oliko juuri olemuksesi varsinainen viestisi? Sinä olit itse kovin vaitonainen. Sinä et tiettävästi omistanut koskaan omaa aasia. Jerusalemiin nousua varten piti ratsastaa laina-aasilla. Sinulla ei tainnut olla varaa vuokrata kulkupeliä niin kuin minulla, kun kävin viimeksi Petrassa. Halusitko sinä todella ottaa huomioon Sakarian profetian? Oliko se sinun olemuksesi viesti?

Iloitse, tytär Siion!
Riemuitse, tytär Jerusalem!
Katso, kuninkaasi tulee.
Vanhurskas ja voittoisa hän on,
hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,
aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
(Sak. 9: 9)

Teksti: Martti Asikainen