Blogi: Voimaannuttavaa kuvaa etsimässä

Juttelen vieraan kanssa omassa olohuoneessamme. Martta, silloin vasta kolme-neljävuotias, leikkii omia leikkejään lattialla. Hän ponkaisee pystyyn ja kiipeää syliin. Otan tietenkin tyttäreni syliin, mutta jatkan samalla aikaisempaa keskustelua. Martta tarttuu tiukasti poskistani kiinni ja vääntää minun katseeni itseään kohti. Tytön tunneakut olivat tyhjät. Nyt hän tarvitsi isän kaiken huomion.

Tulin työmatkalta väsyneenä kotiin. Molemmat tytöt olivat varautuneet isän paluuseen ja pukeneet silkkiset röyhelöhameet ylleen. Tytöt olivat järjestäneet isälle tanssiesityksen. Pääsin ihailemaan pikku prinsessojeni tanssia. Nämä ovat isänä olemisen huippuhetkiä, mutta varmaan myös lapsen kehittyvän itsetunnon herkkyysaikoja.

Nyt vuosikymmenet ovat kuluneet. Lapset ovat lentäneet pois kotoa jo vuosia sitten. Olen vaimoni kanssa eksynyt voimaannuttavan valokuvauksen ryhmään. Olemme osallistuneet ryhmään vain harrastaaksemme jotakin yhdessä. Johan myrkyn lykkäsi. Ohjaaja kysyi, että miten minä haluan tulla nähdyksi. Niin kauan oli helppoa, kun pengoimme vaimon kanssa yhdessä vanhoja valokuvia ja annoimme menneiden vuosien ja kuluneen elämän palautua mieleen. Mihin se olikin päässyt näin hupsahtamaan? Myöskin arjen kuvan ottaminen joka päivä kahden viikon ajan eri tilanteista sujui vielä jotenkin. Itse asiassa oli mielenkiintoista koota kuvasarja tavallisesta arjesta ja miettiä, mistä se koostuu. Suorastaan meditatiivinen kokemus.

Olemme osallistuneet ryhmään vain harrastaaksemme jotakin yhdessä. Johan myrkyn lykkäsi. Ohjaaja kysyi, että miten minä haluan tulla nähdyksi.

Saarnasin juuri leipäsunnuntaina Limingalla. Mielessä kävi ihmisen kokema monenlainen nälkä, leivän nälkä, nähdyksi tulemisen nälkä, ravitsevan ihmissuhteen nälkä ja tietenkin Jumalan sanan nälkä. Nälkä vaatii ravintoa, mutta minkälainen kuva voisi tuntua voimaannuttavalta. Minua lääkäri neuvoi pudottamaan painoa. Joidenkin toisten on punnittava itsensä siksi, että tulisi syötyä tarpeeksi – painoindeksi ei saa laskea liian alas. On tietenkin hyvä, että ihmiset pitävät itsestään ja omasta terveydestään huolta. Mutta sittenkin, minkälaista kuvamaailmaa meidän länsimainen kulttuurimme laittaa meidät katselemaan? Mihin kuviin sinä itseäsi vertaat? Miten sinä haluaisit tulla nähdyksi? Ehkä juuri terveellisyys voisi olla voimaantumisen yksi kantava periaate.

Voimaannutta kuva, miten minä haluan tulla nähdyksi? Onhan minulla tuo ”virallinen” Piplia.fi:n kuva. Kyllä minut siitä edelleenkin tunnistaa, mutta voimaannuttaako se? Sanoin vaimolleni, että pitäisikö meidän tyytyä noudattamaan Uuden testamentin mukaista opetusta. Paavalihan sanoi, että hän iloitsee heikkoudesta, koska juuri heikkona hän sanoi olevansa voimakas. (Lue kohta 2. Kor. 12: 9-10) Löytyisiköhän voimaannuttava kuva jostakin täältä?

Onneksi on vielä kaksi viikkoa aikaa miettiä!

Teksti: Martti Asikainen