Blogi: Inhoan mietiskelyä, siis teen sitä  

En ole hiljaisuuden ystävä. Meditoiminen on minusta puuduttavaa ja omien ajatusteni kuuntelu tylsintä, mitä tiedän.

Älä ymmärrä minua väärin. Tiedän, että meditoiminen – tai mietiskely, mikä on kenellekin luontevin sana – on monelle tärkeä osa arkea ja siinä jaksamista, ja iloitsen siitä, että se monelle toimii. Itse en vain ole koskaan oikein kokenut onnistuvani siinä: viimeistään siinä kohtaa, kun pitäisi keskittää ajatuksensa yksitellen jokaiseen varpaankynteensä, ajatukset alkavat villisti karkailla. Pian olenkin jo käynyt päässäni läpi lempitelevisiosarjojeni parhaat kohtaukset, hihitellyt hiljaisuuden keskeltä väkisin tajuntaan putkahtaville vitseille sekä saanut vähintään viisi ideaa somepostaukseen. 

Ekstroverttina koen myös hiljaisuutta paremmin latautuvani ihmisten seurassa, hyvien ja syvien keskustelujen äärellä. Saan voimaa arkeeni siitä, että itseäni fiksummat ihmiset herättelevät, ruokkivat ja haastavat ajatuksiani. Silti tiedän, että pysähtyminen ja hiljentyminen tekisi kaltaiselleni sähköjäniksellekin silloin tällöin hyvää, vaikkei se lempipuuhaani olekaan.  

Pakkomietiskelystä eläytymiseen

Onneksi on kirkkovuosi! Kahdesti vuodessa, paastonaikana, nimittäin pakotan itseni säännölliseen hiljentymiseen – ja vaikken sitä mielelläni myöntäisi, se on oikeasti tehnyt ihan hyvää. Se myös helpottui viime keväänä huomattavasti, kun löysin paastonajan pakkomietiskelyni tueksi Piplia-sovelluksen Tässä olen -hengelliset harjoitukset. 

Pakkopullasta tulikin nopeasti päiväni odotetuin hetki, sillä harjoitukset yhdistävät inhoamani hiljentymisen ja rakastamani keskustelemisen suloisen koukuttavaksi kokonaisuudeksi. Tässä olen -harjoitukset ovat kuin korvien väliin syötettyjä keskustelunavauksia, joiden avulla saan karkailevat ajatukseni keskitettyä, mutten tylsisty. 

Tässä olen -harjoituksia kuunnellessa eivät televisiosarjojen kohtaukset ole päähän mahtuneet, sillä ne vievät niin väkevästi eläytymään Raamatun kohtauksiin. Adventinajan ensimmäiset harjoitukset ovat jo mm. sysänneet minut keskelle aasilla Jerusalemiin saapuvan Jeesuksen innoissaan vastaanottavaa väkijoukkoa, keskustelemaan oppilaan roolissa Jeesuksen kanssa hänen identiteetistään, sekä suutahtaneen ylipapin asemaan temppelissä, jossa Jeesus on juuri kaatanut rahanvaihtajien pöydät.  

Ne ovat myös vieneet ainakin ihmettelemään ihmisen laumasieluisuutta ja omaa alttiuttani sille, arvioimaan jumalasuhteeni kehittymistä ja muuttumista elämäni varrella, pohtimaan kriittisesti omia uskonnollisia tapojani ja motiivejani sekä oivaltamaan, mitä lapsilta voi oppia Jumalan todellisuudessa elämisestä.  

Ja lapsista puheen ollen – parasta on, että koska harjoituksissa käytetään UT2020-käännöstä, vanhat tutut tekstitkin heräävät aivan eri tavalla eloon. Esimerkiksi ”lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi” on niin kaanaankielinen ilmaus, ettei se juuri mieltä liikauta – mutta miten päästä varpaankynsiin saakka vavisuttava onkaan mielikuva siitä, kuinka Jumalaa ”ylistävät taaperot ja vauvat”!  

Kolme minuuttia riittää

Edelleen mietiskelylle ajan raivaaminen ja siihen suostuminen on minulle haastavaa, ja juuri siksi se on adventtipaastonkin aikana paikallaan. Onneksi Tässä olen -harjoitukset kestävät vain kolmisen minuuttia, siitä selviää kaltaiseni paatuneinkin mietiskelyn inhoaja. Ainoa vain, että olen huomannut sen kolmen minuutin jälkeen usein pysähtyneeni kelaamaan harjoituksen herättämiä ajatuksia hiljaisuudessa ainakin vartiksi. 

Pitikin antaa mietiskelylle pikkuvarvas. 

 

Teksti: Marjut Mulari, kirjoittaja on pappina Haagan seurakunnassa, Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa ja Instagramissa

 

Tässä olen -päivittäiset hengelliset harjoitukset on saatavilla jokaiselle päivälle vuodeksi eteenpäin ilmaisessa Piplia-sovelluksessa sekä raamattu.fi:ssä.

Siirry tästä tekstimuotoisiin päivittäisiin mietiskelyihin.

Siirry tästä kännykällä Piplia-sovellukseen kuuntelemaan hartauksia.
(Audiot kuunneltavissa vain mobiilisovelluksessa)