AJANKOHTAISTA, YLEINEN |

Pyhäinpäivä on valon juhla

Pyhäinpäivän ilta

Tänään, pyhäinpäivänä, monessa kodissa vedetään kuminaamarit kasvoille ja kaivetaan tekoveri esiin. Halloweenin pelotteluperinteet viehättävät jo myös monia suomalaisia. Kuoleman tuntemattomuus ja siihen liittyä suru pelottaa.

Pyhäinpäivänä vietetään vainajien ja edesmenneitten pyhien muistopäivää. Silloin hautausmaille viedään kynttilöitä, merkitsemään toivoa iankaikkisuudesta ja uskosta kuoleman jälkeiseen elämään. Hyvyys ja valo voittavat pimeyden voimat, pelottavatkin möröt ja kummitukset.

Pyhäinpäivän sanomassa puhutaan pyhien yhteydestä. Se tarkoittaa uskossa elävien ja uskossaan jo kuolleiden yhteenkuuluvuutta. Tämä yhteenkuuluvuus tulee Jeesuksen julistamasta Jumalan valtakunnasta.

Niinpä pyhäinpäivänä ei tarvitse pelätä kummituksia ja mörköjä, ne ovat vain naamareita. Menetyksessä ja kuolemassakin on toivoa, siitä meitä tänään muistutetaan. Kerran saamme olla kaikki yhdessä, rauhassa Herran kodissa.

Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” Ilm. 21:1-4