AJANKOHTAISTA, YLEINEN |

Savimajan katon alla

Astumme olkikattoisen savimajan pihamaalle. Talon väki ja kylän miehet katselevat meitä uteliaina. Pieni kylä tarjoaa näkymän vuosisatojen taakse – välittäen tunteen siitä kuin aika olisi pysähtynyt. Siat röhkivät ulkokarsinoissaan, linnut visertävät, kukko kiekuu ja koirakin välillä haukahtelee. Olemme saapuneet hmong-kylään, Zhangin perheen kotiin. Ja tarina voi alkaa.

Yunnanin maakunnan eri vähemmistöryhmät asuvat omissa yhteisöissään, usein pienissä kylissä. Ympäristöä hallitsevat vuoret, vehreät riisipeltoterassit ja jyrkät jokilaaksot.

Vähemmistöjen kielet ovat keskenään hyvin erilaisia. Koska koulujärjestelmän kielenä on mandariinikiina, oman äidinkielen lukutaidottomuus on melko yleistä. Eivätkä kaikki vuoristokylien aikuiset osaa lukea millään kielellä. Vaikka kyläelämä on vaatimatonta, kulttuurinen perimä on rikasta. Sen näkee esimerkiksi monipuolisesta musiikista, värikkäistä, käsin koristelluista perinneasuista ja upeiden yksityiskohtien sävyttämistä naisten hiusasetelmista.

Jokaisella vähemmistöllä onkin omat yksilölliset asunsa ja perinteensä. Esimerkiksi kesäkuussa bai yi -kylissä syttyvät soihdut, joiden hehkuessa tanssi ja laulu soi. Hmong-kansa puolestaan tunnetaan vahvoista musiikillisista perinteistä, lauluista ja tansseista.

Zhangin elämänpolku

Kuusikymppinen isäntä, Zhang istuutuu jakkaralle savesta rakennetun kotinsa pihamaalle ja kertaa omaa historiaansa. Hän on syntynyt ja elänyt koko ikänsä tässä samassa kylässä. Sinne vaimokin muutti naapurikylästä. Perheessä on kaksi lasta: poika on työssä kaupungissa, mutta tytär perheineen asuu saman katon alla.

Zhangin perhe on muiden kyläläisten tapaan maanviljelijöitä. Pellot kasvavat maissia ja papuja. Pihalla käyskentelee kotieläimiä. Isäntä jatkaa kertomalla arjen rutiineistaan.

Kun aamu valkenee, nousemme nopeasti, sillä aamuisin on kylmää eikä talossamme ole lämmitystä. Siksi ensimmäiseksi sytytämme avouuniin tulen, jonka lämmössä valmistamme ruokammekin. Kaikkiaan, elämämme on aina ollut vaatimatonta.

Zhang ja hänen vaimonsa eivät ole käyneet koulua. Lapsuuden perhe oli niin köyhä, ettei Zhangilla ollut edes kenkiä. Niitä olisi kuitenkin tarvittu, sillä silloin ei ollut käytössä mitään liikennevälinettä; niinpä oli käveltävä polkuja pitkin – jopa 50 kilometrin matkoja. Nyt kylässä asuvat 40 perhettä pääsevät tarvittaessa bussilla lähimpään kaupunkiin, esimerkiksi lääkäripalveluihin. Ja lapset voivat käydä alakoulua omassa kyläkoulussa.

Evankeliumi saavutti kylän pian kulttuurivallankumouksen jälkeen. Kylään saapui evankeliointiryhmä, joka kulki talosta taloon kutsuen ihmisiä kristillisiin tilaisuuksiin. Aluksi kylässä ei ollut omaa kirkkoa, vaan tilaisuudet pidettiin kristillisen ryhmän jäsenen kodissa. Sinne kutsun sai myös Zhang.

Minulla oli jano tulla tuntemaan totuus. Niinpä osallistuin innolla kaikkiin kristillisiin tilaisuuksiin.

Zhang muistelee lämmöllä uskoontulonsa alkuaikoja, 80-lukua. Silloin ihmiset kokoontuivat usein pienissä ryhmissä rukoilemaan ja ylistämään Jumalaa omalla hmong-kielellään. Heillä ei ollut omaa kirkkorakennusta eikä Raamattua. Joillakuilla tosin oli käsinkirjoitettuja kopioita Raamatun sivuista sekä kristillisistä lauluista. Ne olivat peräisin lähetystyöntekijöiltä.

Käytimme ja kopioimme edelleen niitä tekstejä, joita meillä sattui kulttuurivallankumouksen jäljiltä olemaan. Niiden kautta opimme tuntemaan Jumalaa.

Sain ensimmäisen Raamattuni

Zhang oppi lukemaan hmongin kielellä 1980-luvun alussa tultuaan kristityksi. Kristittyjen kokouksissa lukutaitoa opeteltiin yhdessä. Zhangilla ei ole kuitenkaan koskaan ollut omaa Raamattua. Nyt vierailumme aikana hän sai oman Raamatun – ja vieläpä hmongin kielellä. Mies kertoo liikuttuneena:

Olen niin onnellinen ja kiitollinen tästä kirjasta. Nyt kun sain oman Raamatun, aion todellakin lukea sitä. Tämä on minulle hengellistä ruokaa.

Pyydämme Zhangia lukemaan uutta Raamattuaan. Kouluja käymätön mies avaa kirjan. Hän etsii hitaasti lempiraamatunkohtansa Joh. 3:16-21. Lukeminen sujuu yllättävän selkeästi ja sujuvasti. Mies eläytyy lukemaansa.

Anteeksi, että luin hieman hitaasti, mutta minun näköni on jo heikentynyt.

Zhang kertoo sairastaneensa paljon viimeisen 20 vuoden aikana. Joskus hän ei ole päässyt edes sängystä ylös. Hän kiittää Jumalaa, että voi nyt paremmin. Vaimokin on sairastanut paljon, hänellä on keuhkovaivoja.

Sairaana en ole päässyt aina kirkkoon. Jumala on armossaan pitänyt minusta koko ajan huolta.

Vierailumme päätteeksi hiljennymme rukoukseen. Zhangilla on kaksi esirukoustoivetta.

Rukoilkaa hengelliselle elämällemme vahvistusta. Toiseksi toivon, että rukoilisitte terveytemme puolesta.

Zhangin perhe painaa päänsä rukoukseen, tulkkimme rukoilee perhekunnan puolesta. Vaatimattoman savimajan katoksen alla on pyhä hetki.

TEKSTI  |  ERIKA NIEMELÄ

Tue Kiinan raamatunkäännöstyötä