Aluksi Jumala loi – mitä Raamatun luomiskertomukset kertovat ihmisestä ja maailmasta?

Aluksi Jumala loi

Ensimmäisen Mooseksen kirjan uusi suomennos alkaa lauseella: Aluksi Jumala loi maan ja taivaan. Kääntäjä Tuomas Juntunen kuvaa ratkaisun vaikutusta lukukokemukseen:
– Lause siirtää lukijan sisälle tapahtumien virtaan: aluksi tapahtuu näin. Mitä seuraavaksi? Juntusen mukaan muutos lähentää lukijaa kertovan tekstin liikkeeseen ja tekee aloituksesta dynaamisen.

Tarina jatkuu. Jumala sanoo: Valo, syty. Tämä Jumalan repliikki on yksi esimerkki siitä, kuinka uudessa käännöksessä dialogi on pyritty kirjoittamaan siten, että se kuulostaa luontevalta puhutulta kieleltä, ei ylevältä tyyliltä tai museonäytteeltä.

Uusi suomennos Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta ja Jobin kirjasta ovat nyt luettavissa ja kuunneltavissa raamattu.fi:ssä ja Piplia-sovelluksessa.

Kaksi luomiskertomusta

Raamatun ensimmäisissä luvuissa on kaksi erillistä luomiskertomusta. Ne kuitenkin täydentävät toisiaan. Ensimmäisessä kertomuksessa maailma järjestyy Jumalan sanan voimasta, päivä päivältä. Toinen kertomus kuljettaa lähemmäs ihmistä: maasta muovattu ihminen nimeää eläimet, etsii kumppania ja paikantaa paikkansa luomakunnassa.

Piplian eksegeettinen asiantuntija, kääntäjä Hanna Vanonen täsmentää: – Ensimmäinen kertomus on kuin kauniisti järjestetty kaari: toistoja ja tarkkoja fraaseja, joiden sisään tapahtumat asettuvat. Toinen on kielellistä ilottelua – hepreassa soivat sanaparit ja sanaleikit, esimerkiksi ’adam (ihminen) luodaan ’adamah (maasta). Vanosen mukaan juuri näiden rytmien ja sointien tunnelma pyritään suomennoksessa tavoittamaan merkityksen lisäksi.

Ihminen, kieli ja vastuu

Raamatun paratiisikertomuksissa kaikuu elämän suuret peruskysymykset ihmisen paikasta maailmassa, suhteessa Jumalaan ja luontoon ja toisiin ihmisiin.

Juntunen pohtii, miksi ihminen nimeää luomiskertomuksessa eläimet. – Kertooko se jotain ihmisen tehtävästä? Onko nimeäminen keino kotoutua maailmaan vai muistutus siitä, että suhteemme todellisuuteen kulkee kielen kautta? Vanonen nostaa esiin myös ihmisyyden yhteydenkaipuun: – Asiat eivät ole valmiita ennen kuin kumppani löytyy. Ihminen on alusta alkaen suhteessa toisiin.

Luomiskertomuksia seuraa kertomus ihmisen rikkomuksesta Jumalaa vastaan. Uusi suomennos puhuu alkukielen heprean mukaisesti rikkomuksesta, ei “synnistä”. Vanonen muistuttaa: – Nykyinenkään vuoden 92 kirkkoraamattu ei käytä itse kertomuksessa sanaa synti. Se on ollut otsikkotason tulkintaa.

Vanonen näkee kertomuksessa kasvutarinan: – Tehdään itsenäinen päätös ja kannetaan seuraukset. Häpeä, pelko ja syyllisyys tulevat osaksi kokemusta, aivan kuten yritys siirtää vastuuta toisille.

– Tämä ei ole meille miehille kunniakas aloitus: mies pakoilee vastuuta ja syyttelee muita, Juntunen lisää.

Miksi paratiisikertomukset puhuttelevat edelleen?

Raamatun alkukertomukset avaavat ikkunoita kysymyksiin, jotka eivät vanhene: Miksi olemme täällä? Mikä on ihmisen tehtävä ja paikka?

– On lohdullista nähdä, miten samoja peruskysymyksiä on pohdittu vuosituhansien ajan eri tavoin ja eri kielillä. Kertomus johdattaa kohti ymmärrystä, Vanonen pohtii.

Tarinat piirtävät monipuolista kuvaa Jumalasta. Vanonen jatkaa: – Ensimmäisessä kertomuksessa Jumala on majesteetillinen, joka ikään kuin ylhäältä päin tarkastelee, mikä on hyvää. Toisessa luomiskertomuksessa Jumala käy keskustelua ihmisen kanssa. Rikkomuksenkaan jälkeen Jumala ei käännä selkäänsä ihmiselle, vaan kysyy: “Missä olet?”.

Artikkeli on kirjoitettu Totta Mooses! -podcastin pohjalta. Ensimmäisessä jaksossa ”Kaiken alku ja kielletty hedelmä” Piplian kääntäjät Hanna Vanonen ja Tuomas Juntunen kertovat paratiisikertomuksista Raamatun alkulehdillä.