Kolumni: Hävityksen kauhistuksesta pahaenteinen itse kuvottavuus
Kotkatjärveläinen opettaja, monille Piplia-lehden lukijoille tuttu, Zinaida Dubinina sen hyvin sanoi: pitää olla ”Biblian duhua”, Raamatun tuoksua. Halusin silti DigiMarkuksesta ”uskottoman” ja ”armottoman” lainatakseni slovenialaista raamatunkääntäjää Matjaž Črniveciä. Helppoa sellainen ei ole. DigiMarkuksen käänsivät Susanna Asikainen ja Mikko Virtanen. Heidän käsissään syntyi tekstille luonteenomainen sanomisen tapa.
Mikko Virtanen ei omien sanojensa mukaan ole Raamatun suurkuluttaja. Perinteiset sanamuodot eivät tule kuin apteekin hyllyltä. Tämä on hyvä asia. Silloin ”uskottomuudella” ja ”armottomuudella” on mahdollisuus toteutua. DigiMarkuksen kääntäjien tueksi koottiin ohjausryhmä. Siihen kuuluu eri alojen asiantuntijoita ja kirkkojen oppineita jäseniä.
Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa, sanotaan. Tässä tapauksessa kokit eivät pilanneet soppaa, vaan paransivat sen tuoksua ja makua.
Ohjausryhmä vaikutti tekstin sanamuotoihin syvästi ja viisaasti. Käännösratkaisuista tai niiden hiomisesta heräsi välillä vilkastakin keskustelua. Näin teksti parani. Kaikki mukana olijat suhtautuivat käännöstyöhön vakavasti. Sillä on väliä, miten asiat sanotaan. Käännöksen onnistumisen ratkaisevat sen käyttäjät. Mestarillisinkin käännös epäonnistuu, jos sitä ei lueta.
Otimme lukijat huomioon jo ennen käännöstyön alkamista. Tutkimusten mukaan nuorille sekä uskonnollinen että maanviljelykseen ja luontoon liittyvä sanasto on hataraa. Kuinka siis tehdä sellainen Raamatun teksti, jossa uskonnollinen sanasto ei vaikeuta ymmärtämistä, vaan tukee sitä? Tähän pulmaan haimme apuja käyttämällä muun muassa mielikuvatyökalua nimeltä Elisa. Elisa on yhdistelmä niistä ominaisuuksista, joita DigiMarkuksen lukijoilla arvellaan olevan. Elisa auttoi kysymään oikean kysymyksen: ymmärtävätkö lukijamme tekstin halutulla tavalla?
Kaikkiin haasteisiin ei löytynyt ideaalia ratkaisua. Jeesuksen ennustaman suuren ahdistuksen alkamisen merkkinä on luvun 13 keskivaiheilla erikoinen olio. Kreikaksi se on ”autioituksen kammotus”. Suomeksi se ei tarkoita mitään. Aina vuoden 1992 suomennokseen asti ”kammotus” käännettiin sanoilla ”hävityksen kauhistus” (Mark. 13: 14).
Suomen kieli on aikojen kuluessa kuitenkin muuttunut ja ”hävityksen kauhistus” on siirtynyt Jeesuksen ennustuksesta teinien makuuhuoneisiin.
”Uskottomuuden” ja ”armottomuuden” hengessä koetimme keksiä sellaisen käännöksen, joka johtaisi lukijat oikeaan suuntaan. Mitään todella hyvää ratkaisua emme löytäneet. Toivon, että käyttämämme ”pahaenteinen itse kuvottavuus” olisi sellainen. Tämän tiedämme vasta, kun lukijat reagoivat siihen.
Teksti: Seppo Sipilä, DigiMarkuksen käännöstyöryhmän vetäjä
Lue lisää