Kun maa puhkeaa riemuun - Psalmi 65 ylistää pellon laidalla

Psalmi 65 on kuin runollinen rukous sadonkorjuun aikaan. Se alkaa ylistyksellä ja päättyy koko maan ilolauluun. Välissä kuljetaan veden virtausten ja yltäkylläisen luonnon halki – yhä syvemmälle siihen ajatukseen, että Jumala on läsnä konkreettisesti ja ruumiillisesti ihmisen elämässä.

Jumalan kuulee rukoukset

Psalmissa korostuu liike Jumalan ja ihmisen välillä. Alussa ihmiset lähestyvät Jumalaa, mutta pian myös Jumala tulee ihmisen luo, ei vain hengellisesti, vaan aivan konkreettisesti. Jumala kuulee rukouksen, mikä Vanhan testamentin kielessä tarkoittaa muutakin kuin ääniaaltojen havaitsemista. Se on vastaamista, kohtaamista ja sitoutumista.

Jakeessa 4 puhutaan, miten väärien tekojen seuraukset on raskaita kantaa. Mutta Jumala kuulee ja antaa anteeksi rikkomukset. Tämä on yksi psalmin ydinviesteistä: ihminen ei ole yksin taakkansa kanssa.

Maan yltäkylläisyys

Psalmissa käytetään kuvakieltä, joka vie käännöstyön ytimeen. Esimerkiksi Jumala ”pukee ylleen voiman kuin vyön”. Tämä on kielikuva, joka kertoo Jumalan toiminnasta: hän valmistautuu kuin sotilas tai maanviljelijä, sitoo vyön ympärilleen ja ryhtyy työhön.

Psalmin jälkimmäisessä osassa, jossa Jumalan toiminta maan viljavuuden hyväksi käy lähes maanviljelijän työn kuvaukseksi. Hän kastelee, pehmittää, siunaa, peittelee ja jättää vaununsa urat multaan. Tämä vertaus Jumalan kulkuneuvon jättämistä jäljistä herättää mielikuvan Jumalasta, joka tulee aivan lähelle, käy pellon halki ja jättää jälkeensä hedelmällisen maan.

Ilo läpi ihmisen ja luonnon

Yksi psalmin kantavista teemoista on ilo. Psalmissa ilo ei ole vain ihmisen sisäinen tunne, vaan yhteisesti jaettu, kaikkialle ympäristöön ja luontoonkin leviävä riemu. Psalmissa riemu huudetaan ääneen, ja se näkyy viljassa, laitumilla ja jopa kukkuloiden ”juhla-asussa”. Luonto ja ihminen iloitsevat yhdessä. Ilon kääntäminen suomeksi on ollut yksi käännöstyön luovista haasteista, sillä suomen kielessä ilon ilmaitseminen on usein hiljaisempaa kuin alkukielessä. Heprean kielessä iloa huudetaan ja lauletaan, se raikuu kaikkialla tai ilmenee lainehtivana peltona. Psalmissa 65 ilo on tarttuvaa.

Vanha virsi, ajankohtainen sanoma

Psalmin 65 kaikuja löytyy myös virsikirjasta – Elias Lönnrotin sanoittama virsi 572 “Taas kukkasilla kukkulat” pohjautuu juuri tähän psalmiin. Kuten virsi, myös psalmi toimii muistutuksena: sadonkorjuu ei ole itsestäänselvyys, vaan lahja. Teksti on kirjoitettu maailmaan, jossa ilman sadetta ei ole elämää. Psalmi puhuu luonnon rytmeistä, vuodenkierrosta ja ihmisen riippuvuudesta Jumalan huolenpidosta – seikat, jotka ovat totta yhä edelleen.

Psalmi 65 on kaunis yhdistelmä universaalia ja arkista: se ylistää Jumalaa, joka hallitsee meren pauhun ja samalla huolehtii yksittäisestä vaosta peltomaassa. Juuri tässä on sen voima. Se muistuttaa siitä, että Jumalan huolenpito ulottuu koko maailmasta multaan – ja yksittäisestä ihmisestä kaikille yhteiseen iloon.

Artikkeli on kirjoitettu Psalmeista viis-podcastin pohjalta. Jaksossa ” Huuda riemusta” kääntäjä Katja Seutu sekä hankkeen ohjausryhmästä Mika Aspinen avaavat psalmin 65 taustoja.

Teksti: Hanna Paavilainen